ritoru waarudo

Huom! taa postaus on puolitoista kuukautta vanha, en julkaissu sillon ku en saanu kuvia.

Käytiin 19.4. kakosten kanssa Little World -teemapuistossa (tai ritoru waarudossa niin kuin nää sanoo--) Kolmoset meni viereiseen prefektuuriin Nakashima Spa Land –huvipuistoon ja ykösillä oli liikuntapäivä, kawaisoo. Little Worldissa oli tosiaan nimestäänkin päätellen rekvisiittaa ja kaikkia ruokakojuja eri maista. Sijaitsee Inuyamassa, joten matka kesti jotain puolitoista tuntia bussilla.

Äärimmäisen pointless kuva - ja toi on sitä paitsi paluumatkalla, jollon molemmat vaan nukuttiin - mut Nagoyaa ja väsynyt Ayaka

Matka meni nopiaa kun istuin Ayakan vieressä, oikeesti se tyttö on ehkä maailman söpöin, eikä siitä uskois mitenkään et se on kendossa. On muuten aika pelottava kun huitoo ja huutaa sen kepin kaa, kävin yks päivä kattomassa koulun kendo- ja judoreenejä kun ne on samassa paikassa. En oikeen sisäistäny vielä tota kendon syvintä olemusta, joten juttelin samalla Mahon kaa, kun se on judomanageri (turhuus).

Balilta muistaakseni

Mut takasin siihen ritoru waarudoon, oli oikeasti paljon siistimpi paikka, mitä osasin odottaa. Ulkoasun lisäksi niissä paikoissa muka kuulosti ja haisi siltä miltä piti. Harmi vaan ettei ehditty nähdä kaikkea, kun oli vaan jotain 4 tuntia aikaa kierrellä, ja siitäkin meni kivasti syömiseen. Ei kyl todellakaan kuoltu nälkään siellä. Maksua vastaan sai kokeilla eri maiden pukuja, ite sovitin vaan indonesialaista, mutta nyt kaduttaa etten kokeillu jotain kymmentä niin kuin monet teki.

Saksaa

Aurinko paisto silmiin yms.

Alaskan inkkarien taloa tai jotain. Tuolla oli aika pelottavat taustaäänet ja jännänhajuista 

Mun lempparialue oli varmaan Etelä-Amerikka, harmittaa ku en ehtiny nähä kunnolla Afrikkaa ja monia Aasian maita. Japsit viihty niin hyvin Euroopassa (saatiin siis liikkua ihan vapaasti, ja vaikka hengasin välillä eri porukoissa, näitten Eurooppa-romantisointi on naurettavan suurta)

Buddhaluostari Nepalissa, en kerenny käydä sisällä

Yhyy noi Saksan puvut oli ylisöpöjä, kamera ei ollu valitettavasti samaa mieltä 

Italiassa, söin vähän pizzaa ja sorbettia

Italialainen keittiö

Oisitte muuten nähny mun koululaisten vaatteet, ok Suomessa varmaan vaan naurettais jos tulis vastaan ton näköistä porukkaa, mut mää tykkäsin. Multa kysyttiin pari päivää ennen tota, et mitkä vaatteet meinaan laittaa, ja olin vaan silleen et en oo pahemmin miettiny. Näille oli aika iso juttu, kun sai kerrankin laittaa omat vaatteet koulupuvun sijasta. Päädyin sit farkkulegginseihin ja huppariin, ja olin tietty niitä harvoja tyttöjä joilla ei ollu minihametta (tai nilkkoihin asti ulottuvaa collegehametta, meccha oshare??)

Non-chan ja Akane Italiassa, hienosti mätsää noi farkut ja kengät tohon asuun 

Etelä-Amerikkaa

Laamoja

Aistin tuossa pahuutta, tai sit mun lammaskompleksi vaan aiheutti sen 

En uskaltanu laittaa hametta, kun pelkäsin et se ois liian lyhyt, kun opet kyttää mua muutenkin ihan tarpeeksi. Sitä paitsi ainakin meikki, korkkarit ja crocsit oli kiellettyjä – en tajua noita vikoja, mut täällä on muuten yllättävän monella crocsit, eikö ne oo vähän vanha juttu jo? Olin onneksi ees jotenkin rebel, voitin varmana ylävartaloherutuksen mun normitopilla, koska japseilla on jostain syystä sikkelyhyet alaosat, mut kaula-aukot on sellasia kaulaan hirtettyjä.

Ruotsi ! Suomi oli vähän aliedustettuna mut myytiin siellä sentään muumikrääsää

Ranska

Jäätelöllä ja jollain soodan makuisella aineella täytetty kreppi, oli hyvää

Ranskakaupasta jossa söin varmaan puolet Miyanon omenapiirakasta…

Muovilihaa intialaisessa ravintolassa. Söin ihan ylitulista punaista currya Intiassa, silmät vuosi aika pitkään sen jälkeen, mut oli ihan sairaan hyvää ja aah naanleipä.    

Kaduttaa vieläkin kun en pukenu noita Intia-vaatteita, noi sai vielä kaupan päälle pitää bindin (täytin kyl ton aukon elämästäni ostamalla lähtiessä bindeja matkamuistokaupasta, missähän meinasin käyttää…)

Thaimaata

Etela-Koreaa

golden week

Kirjotin tän postauksen joskus reilu viikko sitten, on vähän sekava joo mut en jaksa välittää. 

Käytiin Kiotossa 4.5. golden weekilla  eli semmosella lomaviikolla, lähettiin kuudelta aamulla ja oltiin perillä joskus ennen kymmentä. Matkaa tosiaan parisataa kilsaa, mut golden weekin ruuhka vähän hidasti. Ei siinä, kateltiin autossa NEWSin ja Arashin livedvd:tä, laulettiin mukana ja rankattiin jäseniä (hyi miks kuulostan joltain hc-johnny’s -fanilta tässä blogissa) Päästiin lähtee jopa viidestään kun Atsuko vähän huijasi sen softballjoukkuetta, kaikilla on aina töitä miten sattuu ja talossa on kaksi bukatsuvalkkaa, joten semisti mahdottomuus järkätä yhteistä aikaa. 

Kiyomizudera

Olin käyny Kiotossa aiemmin, joten kierrettiin lähinnä sellasia paikkoja, joita en ollu nähny. Katsastettiin Kiyomizudera- ja Kodaiji-temppelit, joku museo ja käveltiin Gionissa. 

Join tota pyhää vettä ja mulle luvattiin et elän nyt pitkään jee

Lohikaarme Kodaijin puutarhasta, oli tuolla vaan rajoitetun ajan

Pitää kuulemma tulla uudestaan syksyllä että nään Kioton ruskassa, mutta olin jo ihan fiiliksissä siitä täydellisestä vihreydestä. Sain ilmaiseksi jotain suolaista luumujuomaa, jossa oli kultahippuja seassa (?! oli muuten pahaa) mut täydellinen matchaparfee ja magurosashimidonburi (raakaa tonnikalaa ja raaka kananmuna kypsymässä riisin päällä) lounaalla vähän kompensoi.

Seuraavan päivän eli lauantain vietin bilsan open perheen kaa, niillä oli 14-, 12- ja 9-vuotiaat lapset, joista nuorin oli poika. Mun koulun opet on tosiaan kutsunu kyläilee nii visitoin niitä nyt vuorotellen. Heitin talviturkin Otogawa-joessa, vesi oli ihan sairaan kylmää mut tosi kimochii. Maisemat oli kuin jostain leffasta, harmi et kamera ei ollu samaa mieltä.

Osaan suomea mut tolla koydella pysty nakkaa ittensa veteen

Oon hengissä vaikka oli vähän extremepäivä, ajettiin sinne jokipaikkaan puolitoista tuntia yhteen suuntaan, ja siinä autossa ei ollu turvavöitä kuin etupenkillä. Koin mun ekan maanjäristyksen (kesti muutaman sekunnin ja tais olla jotain 3 magnitudia, mut ihan kun taloa oltas ravisteltu) Niillä oli iso hullu koira, leiriydyttiin joen rannalla joidenkin tosi yankii-tyyppien viereen ja taisin saada keuhkosyövän passiivisesta tupakoinnista.

Kiotoa Kiyomizuderalta kuvattuna

Mentiin sit sieltä jokipaikasta niiden kämpille, jonne jäin sit yöksikin. Katottiin joku Suomi-ohjelma, jossa oli kaikkea olennaista, kuten sauna teltassa ja suomalaisten puhe oli tietty dubattu japaniksi. Bilsan open vaimo oli käyny Suomessa viime vuonna, joten join aamukahvini Taika-mukista ja sain mustikkasuklaata jee. Sain kuulla et yks meidän koulun ope usko joulupukkiin kolmikymppiseksi, ja laitto sille aina maitoa ja keksejä… japanilaiset sydän. En valitettavasti tiiä kuka se on in person, ku en tiiä ketään naisjapaninopeja.

                                                            

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                     Tehtiin ruoaksi takoyakia, eli mustekalan lonkeroita ja rehuja taikinapallon sisällä, hyvää! (ei kait se oo enää taikinaa kypsänä?) Ekaksi siis tungettiin taikinaa noihin takoyakipannun koloihin, sit lonkeroita, lisää taikinaa ja lopuksi kaalisilppua. Sit ootettiin et ne paistu vähän ja käänneltiin kahen tikun avulla tommosiksi palloiksi. Maakin opin jopa tekee ihan asiallisen nakosia, vaikka alussa feilasin koko ajan.

Nukuin kellon ympäri vaikka menin ekana nukkuu, perheen tytöt lähti aamulla Nagoyaan kattoo jotain tanssitapahtumaa, niin me jäätiin lagaa kolmestaan sen isän ja pojan kaa. Katottiin GANTS ja aaa se oli niin siisti, haluun äkkiä nähä seuraavan osan. Oli tosi kivaa ja nyt on miljoona suunnitelmaa kesäksi niitten kaa, rakastuin niihin lapsiin ja nekin tais muhun. Varsinkin Makkun 9v oli tosi herrasmies.

Suklaatakoyakia. Jolla ei kyllä ollu muuta yhteistä takoyakin kaa kuin muoto ja samalla pannulla paistaminen, taikinakin oli eri.

Oli tosin kans ihana palata kotiin kun okaasan ja otoosan oli siellä, esim. tykkään mun perheestä ja ehti tulla jo melkein ikävä. Okaasan kävi kaupassa, juotiin kahvia otoosanin kaa (päätetään yleensä kivi-paperi-sakset -tyylillä kuka keittää) ja avauduin vaihteeksi. 

  

Liityin sit seuraavalla viikolla kyudoon, kun ei mulla oo oikeen parempaakaan tekemistä koulun jälkeen ja haluun verkostoitua paremmin (miksi mun elämä tuntuu välillä ihan Personalta--) Tosiaan japanilaista jousiammuntaa jos nimi ei sano mitään, en halunnu mitään liian urheilua tai taidehömppää nii toi oli ihan jees vaihtoehto. Eli tästä lähin maanantaisin, tiistaisin, perjantaisin sekä lauantaisin kyudoa ja keskiviikkoisin ja torstaisin sakadouta (teeseremoniaa). Oon aina kestäny hädin tuskin jotain kerran viikossa harrastuksia, joten ootan mielenkiinnolla miten noitten kaa käy. Tais olla muuten just ne bukatsut, joista sanoin Suomessa etten varmana liity… noo kiva päästä eroon ennakkoluuloista. Nyt ei oo tosin mitään bukatsuja pariin viikkoon koska koeviikko, kiva sit sen jälkeen kun ehin tottua rentoiluun.

Harjottelin toriyumia ilman jousta ja nuolta, viisi ihmistä neuvo mua vuorotellen kädestä pitäen. Kyudotyypit vaikuttaa tosi kivoilta, vaikka suurin osa onkin poikia (haittaa paljon?) ja yksi kolmosjätkä yritti puhua mulle koko ajan enkkua, eka asia mitä se sano oli ”ai amu beri beri ingurishu guddo” … Mut kyudo on vaan niin siistiä, isoimmat jouset on kaksimetrisiä, ja pakko kokeilla kaikkea muka japanilaista kun on kerta tänne asti tultu. Pääsen tuurilla ampuu oikeesti varmaan vasta kesälomalla (loma=reenit joka päivä). Aloitin kuukautta myöhemmin kuin yköset mut ehkä mää saan ne kiinni, niin päästäs ampuu samaan aikaan. Ei oo tosin ihan mun kutsumuslaji, koska en omista minkäänlaisia käsilihaksia, mut tässähän ne kehittyy…

Saman viikon lauantaina (12.5.) hengattiin kolmestaan Natsukon ja sen kaverin kanssa (lattialla minipeiton alla <3) kattoen Kimi wa Pettoa ja Zettai Kareshia. Käytiin illalla syömässä okaasanin ja otoosanin kaa kiinalaista, en oikeen tykkää siitä kiinalaisesta keittiöstä mitä nää ravintolat täälläpäin edustaa, mut gyoza on edelleen rakkaus. Puhuttiin plastiikkakirurgiasta ja ikemen-kahviloista, onkohan Nagoyassa kun voisin haluta käydä. Kun sanoin myöhemmin et haluun käyä maid cafessakin, ni noi oli vaan silleen et eiks sun pitäny käyä siel hyvännäkösten poikien kahvilassa, liikaheterous eww.

Mun uusi kirjanmerkki

Elämä on hienoa ja mulla on tosi Japanissa asuva -olo, koska hommasin vuokrauskortin Tsutayaan ja kirjastokortin Taketoyon kirjastoon.

PONPON weiweiwei PONPON wei PON wei PONPON

Kirjoitin viime viikolla postauksen koulun retkestä, mutta koska en pääse omalla koneella nettiin, enkä halua julkaista sitä ilman kuvia, niin se ilmestyy… joskus. Pahoittelen kuvattomuutta, mutta lukekaa myös alempi postaus ja kommentoikaa !

Liityin koulun teeseremoniaklubiin, koska siellä on kaikki hyvät tyypit, saan vetää paljon matchaa ja japsimakeisia, ja koska liikunta on vähän yada. Mun jalat saa tosin varmaan kohta amputoida seizassa istumisen takia, ja mun liikehdintä on vielä aika vastenmielisen näköistä verrattuna siihen miltä sen pitäis näyttää, mut hauskaa on.  Saan hyvän tekosyyn ostaa yukatan kesäksi, aaa haluun vaaleanvihreän. Oon tullu pari kertaa teeseremoniatyyppien kaa kotiin ja käväsin yhen luonakin.

Koulussa on ollu muutenkin hauskaa, sain joskus viime viikolla kaverin yhestä randomkakosesta, jonka kaa puhuin kotimatkalla. Sain siltä kirjeenkin yksi päivä, aww se on sulonen tyttö. Miks suomalaiset ei oo? Katottiin joskus bilsan tunnilla oppilaitten hiuksia jollain open supermikroskoopilla, ja oli pakko luovuttaa omakin hius yleisön painostuksesta. Sen rakenne oli jotenkin tosi erilainen kuin muitten. Katottiin kans parin kanssa jotain omilla mikroskoopeilla, ja löydettiin Sayokon kaa semmonen jännänmuotoinen sateenkaarenvärinen örkki. Plus kaikkia muitakin elukoita jotka liikku vaikka siinä lasilla ei salee ollu ”mitään”. Voisin oikeesti melkein liittyä siihen koulun tiedenörttikerhoon, jos tajuaisin vähän enempi.

Opin muutenkin bilsassa aina kaikkea yleishyödyllistä. Yksi päivä se ope selitti et jos 3 kiloa painava vauva syö kolme tupakkaa se kuolee, samoin käy jos 60 kiloa painava aikuinen syö 60 tupakkaa. Liitty vissiin paljon kasvien rakenteeseen, jota käsiteltiin. En kestä muutenkaan sitä bilsan opea. Satuin yksi tunti taas jaksaa keskittyy tuntiin vähän aikaa, niin se selitti jotain et jos se ois Inoue-sensei niin x, ja sit se sano et nyt se transformoituu ittensä ja Inoue-sensein välimuodoksi, eli Inomatsu-kuniksi. (Matsumiya-sensei tosiaan bilsan open nimi) Pitäs varmaan ottaa joku video siitä, koska se vaan huutaa koko ajan ja käyttää puheessaan kauheena ääniefektejä ja on vaan niin läppä. 

Saan enkun kielioppimonivalintakokeista yleensä täydet, sanakokeet on vähän asia erikseen koska ne sanat on aina kanjeilla. Kävin yhellä otoosanin enkuntunnilla, en taida käydä toiste koska oli sen verran awkward molemmille. Se vaan sano sen jälkeen et vähän vaikea opettaa kun oma lapsi istuu tunnilla, en tiiä mitä pitäis ajatella tosta. Vaihdoin musiikin kalligrafiaan, koska ois pitäny alkaa ostelee jotain huiluja, ja muutenkin vähän turhan vaikeeta mulle. Kalligrafia on oikeesti aika hauskaa vaikka teenkin aina eri juttuja kuin muut.  

Käytiin lauantaina syömässä okaasanin kaa pastaa (juttujen taso) ja illalla viidestään shabushabua (äiti tiiän et oot kade ja on syytäkin) Shabushabu on siis semmosta ruokaa, jossa liotetaan (rasvaisia) lihasiivuja muutama sekunti tulikuumassa liemessä, ja ne kypsyy just sopiviksi. Oli siinä kyl tofua, ja sieniä ja kaikenlaisia muitakin rehuja mut. Pääsi aika korkeelle mun ”parasta mitä oon ikinä syöny” -listalla, ja mulla on aika paljon kokemusta. Miten mää voin alkaa enää kasvissyöjäksi tän jälkeen? Alkupalaksi oli sashimia ja tofuasioita, jälkiruuaksi matchajäätelöä. Puhuttiin japania ylikorostetulla suomiakasentilla ja Atsuko opetti mulle maalaisjunttimurretta, puhun niin sujuvaa chitabenia kun tuun takasin.

Sunnuntaina oli AFS:n chapter meeting jonka piti kestää 5 tuntia, mut kestikin vaan puolitoista. Puhuttiin vaan kännykän ja tietokoneen käytöstä, ja syötiin lounaaksi konbiniobentot, meni vähän usko tohon järjestöön…  Noei oli ihan kiva nähä meidän hienoa kolmejäsenistä chapteria, kävin ranskalaisen Léanan kaa kahvilla ton jälkeen. Oisin halunnu hengata tsekkiläisen Jirinkin kaa enempi, mut se oli liikkeellä hostisänsä kaa ja asu aika kaukana siitä paikasta nii ei voi mitään. Oli muuten vähän jännä, kun menin tonne paikalle niin mun aluevalvoja ja LP oli heti silleen Saara mitä sulle on tapahtunu ku näytät niin pirteeltä, ja iloselta ja hyvältä ja kaikkee.

Maanantaina kävin Roosan kanssa Nagoyassa, koska nyt on golden week eli puolentoista viikon loma, miinus tiistai ja keskiviikko. En sit ostanu mitään mitä piti, pelkästään vaatteita jotka ei oo kauheen katu-uskottavia Suomessa – sori sponsorit. Joo kaikki hokee et tyyli muuttuu tyttömäisemmäksi Japanissa, mut jotain rajaa silti hei. Kanadalaiset vaihto-opiskelijat yritti käännyttää meitä uskoon ja kebabkauppiaat huuteli saksaksi, kannattaa olla gaijin Japanissa. Feilattiin vähän syömisten kaa, joten käytiin vaan hakee kahesti evästä 7 Elevenista (jota muuten etittiin ihan kivasti _Nagoyan_keskustasta) ja tuli huomattua ettei Lawsonista voi nostaa rahaa, pitäs varmaan käyä tsekkaa muutkin konbinit.

Käytiin karaokessa eikä osattu oikeen käyttää niitä kaukosäätimiä koska ne oli erilaiset kuin aikasemmin, vaikka molemmat oli käyny samassa paikassa eri kerroilla. Feilattiin oikeestaan kaikessa, mut onneksi Roosa on ihan mun soulmate ja Starbucksin chocolate cookie crumble frapuccino with white chocolate pudding (tai chokoreeto kukkii kuranpuru furapechiino w/ howaito chokoreeto pudingu, opitte just japania) oli vielä parempaa kuin miltä kuulostaa. Nähtiin skeittareita ja suksia kantavia tyyppejä ja aseman edessä soi Star Wars –musiikki, mikä lievitti vähän sitä tuskaa mikä aiheutu mun kämmäilystä junan ja kännykän kaa. Voiko ”ikä” –sanaa muuten taivuttaa monikossa, mietittiin tota ihan sairaan kauan, muttei keksitty miten. 

Oon huomannu selkeitä kesän merkkejä. Multa on kysytty viikon sisään kahesti oonko ottanu permanentin, ja junaan oli ilmestyny ilmastointi.

taketoyo

Oon ollut tässä uudessa perheessä kohta kaksi viikkoa, ja tosi hyvin menee. Mun uuteen perheeseen kuuluu otoosan, joka on enkunopena mun koulussa, okaasan joka on yliopiston sihteeri ja siskot Natsuko 20v ja Atsuko 24v. Vanhempi on lukion enkunopena Nagoyassa (en oo tosin kuullu sen puhuvan sanaakaan enkkua) ja nuorempi opiskelee jotain mediajuttuja yliopistossa, enemmän se kyl viettää aikaa kahdessa osa-aikatyössään.

Tää perhe on about täydellinen vastakohta edelliselle, minkä takia en varmaan saanu oikeen unta alkuun, koska elämäntyyli muuttu yhtäkkiä. (tuntuu tosi hankalalta kirjottaa suomeksi nyt) Onneksi sain Natsukolta yhden NEWSin ja kaksi Nishikido Ryon julistetta, keksittiin yksi ilta joskus kaheltatoista et laitetaan ne mun seinälle, et Nishikidon double-aura sängynpäädyssä auttais mua nukahtaa (okaasan tykkäs meidän jutuista)  Se meni vielä ofuroon ton jälkeen, ihme porukkaa kun nää ei nuku ollenkaan… Mut kannatti koska oon nukahtanu sen jälkeen aina heti. En pystyis muutenkaan elää ilman Natsukoa, se löysi mun elektronisesta sanakirjasta sen kosketusnäyttökynän (ostin sen joku kuukausi sitten) ja fiksasi mun pöytäkalenterin ku en saanu sitä enää pysyy pystyssä.

Väiteltiin joskus okaasanin kanssa pöydän määritelmästä, mikä pääty lopulta siihen ettei se tienny enää mikä on tiskipöytä japaniksi… pwn. Hengataan aina iltasin enemmän tai vähemmän viidestään olohuoneessa (Natsukon iltatyöt ja Atsuko palaa töistä älymyöhään et seura vähän vaihtelee) ja puhutaan syvällisiä ja ei-todellakaan-syvällisiä, opiskellaan, tehdään töitä, juodaan kahvia, katotaan doramoja ja nukutaan lattialla. En oo tosin vieläkään toipunu kotatsun (googlettakaa en jaksa selittää) lähdöstä enkä tottunu tohon feikkisohvaan. Okaasanin ruoka on taivaallista, en tuu kestää sitä miten pahaa suomalainen ruoka on. Autoin tekee yksi päivä gyozia eli kiinalaisia nyyttejä, kaikki erotti aika hyvin syödessä mitkä oli mun taittelemia. Mut nää lupas et syödaan niitä vähintään kerran kuussa, et masteroin ton ennen Suomeen paluuta (tänään jäljellä 9 kuukautta yhyy en haluu)  Nää muuten dissaa ja kiusaa mua 24/7 mut käsittääkseni ihan hyvällä.

Viime viikolla oli parituntiset koko koulun urheilutestit, eli toisin sanoen mun pahimpien painajaisten toteutuminen (ei kauheena auttanu et olin nukkunu edellisenä yönä 3 tuntia) Esim. eteentaivutuksessa mulla alko eka kramppaamaan oikea reisi, toisella yrityksellä vasen (en ees tienny et se on mahollista) ja kaikki opet vaan aina hoki et tosi huonoja tuloksia ja oppilaat vaan nauro mulle. Puoli koulua tietty tuijotti ja kannusti mua… Liikassa on ollu tennistä, ei olla tosin vielä pelattu oikeesti, mut vähän ankeeta harjotella Mahon kaa ku se oli viime vuoden tennisklubissa. Hokasin yksi päivä, kun okaasan kysy et eiks mun pitäs kirjottaa oma nimi mun koululta lainattuun liikkapukuun, et sen edellisen omistajan sukunimi oli Yamashita. Pikkasen revettiin tolle, oon nyt Yamapin vaimo, ehheh saara 17v -jutut (Japanissa naiset voi muuten mennä naimisiin 16-vuotiaina, shakyy) Mut kiitos ton liikkapuvun, selviän mistä vaan.

Käytiin vuokraa Natsukon kaa yksi ilta j-doramoja  ja –leffoja Handan Tsutayasta, tuli doramahyllyllä vähän semmonen fiilis et oon nähny jo kaiken hups. Himoitsin Switch wo Osutokia, mut pääteltiin Natsukon kaa et se on vähän liian vaikeeta mun tämänhetkisille japanintaidoille, Zettai Kareshi oli lainassa yhyy. Lainattiin sit vaan Orange Daysin ja Attention Pleasen ekat levyt sekä Taiyou no Utan leffaversio. Paluumatkalla salee joku yakuzamummo jahtas meidän autoa, oli vähän pelottavaa. Ei-uutuus -leffojen ja -sarjojen vuokraus maksaa muuten täällä alle euron ja niitä saa pitää viikon, vois ottaa Suomi vähän mallia. Tosin DVD:t on kaupoissa tyyliin kaksi kertaa kalliimpia.

En muuten tiedä mitä urbaanilegendoja täällä liikkuu Suomen pyöräilykulttuurista, koska multa on kysytty et pääseekö suomalaisilla pyörillä takaperin, koska niissä on jalkajarrut (suuri yhteys??) ja joku oli nähny telkkarista et Suomessa saa ottaa pyörän junaan. Olin vaan silleen et oon nähny kyl jälkimmäistä tapahtuvan, mut ei kait sitä kaikkiin juniin saa ottaa ja ehkä siitä joutuu maksaa jotain ekstraa. Toivottavasti en oo nyt jaellu kauheena väärää informaatiota.

rise rise rising sun

Lukekaa myös alempi postaus ! Kävelin tuossa olikohan keskiviikkona ihan kivasti kaatosateessa, eikä sateenvarjo kauheena auttanu, kengät sai kuivua pari päivää. Kävin siis hakee mun gaijin cardin, en tietenkään muistanu sen paikan nimeä japaniksi niin sai vähän ettiä, ja joudun tekee sen hakemuksen uudestaan nyt kun muutan Taketoyoon, et se siitä vaivasta. Mut joudun nyt lähtee kotoa seitsemältä, kävellä vartin asemalle, istua junassa 20min ja kävellä puoli tuntia, et ihan jees toi koulumatkan lyhenemin 3 kilometriin.

 Japanilaista kulttuuria koulun vessassa. Mun onnellisuus oli aika mittaamaton kun löysin normaalit vessat kakoskerroksen toisesta siivestä

Perjantaina kävin tsekkaa koulun draamakerhon eli engeki bukatsun, oli aika hauskaa porukkaa ja kaikki vaan halaili mua (eka kerta kun halasin japanilaisia !) kaikki tytöt oli vaan jotain hc-animenörttejä. En kyl ymmärtäny kauheena mut toi ois jees ku just tommonen sosiaalinen, aattelin kyl käydä vielä kattelee muittenkin klubien reenejä. Bukatsun jälkeen kuudelta mun aluevalvoja tuli hakee mua koululta ja vei mut niille. Se teki hyvää ruokaa ja puhuttiin kaikesta 3 tuntia vaikka päivän teema olikin perheenvaihto. Nää ei anna mun liittyä bukatsuun mikä on ihan pakollinen jos haluaa japanilaisia kavereita, eikä meillä kyl muutenkaan oikeen synkanny ton perheen kaa tässä elämässä...

Rispektaan kyl niin mun aluevalvojaa ku se on niin hyvä tyyppi, ja tehny nii paljon mun eteen ja vastaa aina tosi nopiaa mun viesteihin. Tietty myös mun LP ja AFS yleensäottaen on toiminu mun kohalla hyvin, tosin tuli vähän awkward -fiilis kun sanottiin et pitäis ilmottaa musta jossain vaiheessa Nagoyan toimistoon. Sillä oli tosiaan kaksi perhevaihtoehtoa mulle, joista mun piti valita?! Ei siinä muuta, mut ei ollu kyse tosiaan ihan mistään pikkujutusta vaan valinnasta, joka määrittää sen millanen mun jäljellä olevasta reilusta 9 kuukaudesta tulee, mikä taas vaikuttaa mun koko loppuelämään. Deep indeed... Mut päädyin sitten yhen meidän koulun enkunopen perheeseen, mut siitä lisää sitten kun oon muuttanut.

 

Lauantaina hengasin Roosan kaa Taketoyossa, käveltiin vaan edestakaisin ja istuttiin vuodattamassa jossain *hienon ostoskeskuksen* penkillä muutama tunti ja syötiin paljon. Söin muuten pitkästä aikaa suklaata, järkytytte varmaan kun sanon et mulle tuli huono olo jo jostain 30 grammasta. Näitten suklaaleevyt on muutenkin niin ohuita ja pieniä et ne painaa vähemmän kuin tyyliin suklaapatukat Suomessa. Pikkasen jäädyin kun yksi draamaklubilainen oli töissä mäkkärin kassalla ja oli vaan silleen "moi saara osaatko lukea ruokalistaa" (miksi muuten käyn täällä tyyliin koko ajan mäkissä ku Suomessa en koskaan... mut katkarapuhamppari on hyvää, sakurateritamago ei) Taketoyo big cityssa (40 000 asukasta, muutan sinne edelleen ensi viikolla) oli muuten purikurakin mut se oli vähän Helsingin purikurashopin tasoa (jossa en oo tosin käyny) Kävin kans Roosan hosteilla, rakastuin sen ääneen ja sain siedätyshoitoa mun ikärasismiin, koska eww se on ysikutonen.

 Näkymää mun huoneen ikkunasta

Pari keikkaa Osakassa

Sunnuntaina kävin EXILEn keikalla, olin tosiaan kuullu niiltä muutaman biisin ennen sitä, mut näillä oli liput ja niin. Hiemanko oli loistava keikka, pidettiin loppuunmyydyllä Nagoya Domella. Varsinkin hitaammat biisit ja Atsushin soolot oli ihania, oli tosin vähän ernu olo kun olin ihan varma et kaikilla 44 999 muulla oli semmoset liput joita ne heilutti koko ajan, mut ostin sentään paidan näin tr00fanina. Löysin lempijäsenet ja opin jopa useamman nimen jee. En ihmettele enää niin paljon miksi ne on Japanin ykkösbändi.

elämäni luokan 2-5 oppilaana #40 alkoi

Teen lähiaikoina toisen postauksen ja nää on kaikki jotain yli viikon vanhaa kamaa, mut sellasta ilmoitusasiaa alkuun et mulla vaihtuu perhe ensi viikolla, joten pistäkää viestiä jos haluatte mun uuden osoitteen (jota en tosin tiedä vielä itekään)

Pakollinen sakurakuva

Kävin pyöräilee joskus ennen koulun alkua monta tuntia ympäri Handaa, ja oon nyt kyl tosi iloinen etten mee pyörällä kouluun. Siinä oli vaan huonot käsijarrut ja penkki oli epämukavin ikinä, löysin itestäni kaikkia uusia jänniä lihaksia, enkä pystyny istuu antikivuliaasti pariin päivään. Penkki oli kans ihan liian matalalla eikä tuskaa korvannu se et takana luki AFS. En tajua muuten vieläkään tätä vasemmanpuoleista liikennettä enkä sitä missä pitäis pyöräillä tai ees kävellä. Poliisiautot muuten soittaa täällä j-poppia täysillä sen normiäänen sijasta.

30€ meloni, eiks noi maksa Suomessa jotain 3 euroa?

2L kokis 1,3 euroa... Jos Suomessa elintarvikkeiden hinnat menis tolleen niin ihmiset ois vähän leveempiä mut Japanissa vissiin ei

Kävin ennen koulun alkua akvaariossa näitten perhetuttujen äitin ja pojan kaa kolmestaan. Oli aika pieni paikka Hekinan -nimisessä kaupungissa, mut tosi jees kun tykkään kauheena tollasista luontoelukkajutuista ja seurakin oli kivaa. Menin sit hengaa loppuillaksi niille, aah siellä oli kotatsu eli semmonen pöytä jonka päällä on peitto ja alla lämmitys (?) ja söin tyyliin ekaa kunnon kotiruokaa täällä ollessani, vähän surullista silleen. Riisikin oli tyyliin parasta mitä oon ikimä syöny.Näin muuten tolloin telkkarissa vauvavirtahepoja, ja taisin löytää mun uuden lempieläimen.

Meduusoja

 Ihmeteltiin miksi noiden kehittyminen kestää kauemmin kuin ihmisen

 Mustekala. Jonkun pikkutytön mielestä toi oli tosi söpö ja sit se kysy et onko toi samaa mistä tehään takoyakia. Tuli jotenkin paha mieli.

Sunnuntaina päivää ennen koulun alkua mut herätettiin 10 minuuttia ennen noitten lähtöä baseballmatsiin, menin siis ite Nagoyaan shoppailee kun nää ei halunnu jättää mua yksin kotiin. Ostin kaksi hupparia kun löysin kerrankin kokoja, toinen oli tosin miesten L jee big in japan ja silleen. Nauroin vähän sen kaupan myyjälle kun erehdyin sanoo sille jotain japaniksi niin alko selittää mulle ihan kauheena, melkein tajusinkin jotain. Se yritti kans häätää mua koko ajan miestenosastolta, vähän niin kuin kuolasin kerran miesten vaatteita kunnes yksi hostin näköinen myyjä tuli selittää et hei tää on miesten vaatekauppa. Huoh kun monet japanilaiset miestenvaatteet on vielä niin adrogyyneja.

 Hämmennyin tosta niin paljon vaikka tiiän et toi ei yritä olla suomea

Vaatekauppojen palvelu on muuten aika jännää kun raotat pikkasen pukukopin ovea/verhoa niin myyjä oikeesti juoksee sun luokse... Sitä en vaan oo vielä sisäistäny miksi kengät pitää ottaa pois pukukoppiin mentäessä. Tääl ei saa kans sovittaa vaatteita jos on meikkiä tai sit pitää käyttää sellasia naamasuojajutskia, mut monissa paikoissa ei saa ollenkaan.

Kävin vaihteeksi häpäisee näitten jumalia joku päivä, tossa käsittääkseni pestään kädet ennen temppeliin menemistä

Koulukin tosiaan alkoi viime viikon maanantaina, päivä alko tosi huonosti kun mua vähän lytättiin ihmisenä, sit onnistuin kaataa keitot lattialle ja pöydälle ja vielä hukkaamaan junan kuukausikortin... Mut onneksi tää on Japani niin joku oli tuonut sen Taketoyon asemalle. En kirjoita nyt koulusta mitään koska olis liikaa selitettävää, joten teen joskus kunnon koulupostauksen, mut ihan hauskaa on ollu.