PONPON weiweiwei PONPON wei PON wei PONPON

Kirjoitin viime viikolla postauksen koulun retkestä, mutta koska en pääse omalla koneella nettiin, enkä halua julkaista sitä ilman kuvia, niin se ilmestyy… joskus. Pahoittelen kuvattomuutta, mutta lukekaa myös alempi postaus ja kommentoikaa !

Liityin koulun teeseremoniaklubiin, koska siellä on kaikki hyvät tyypit, saan vetää paljon matchaa ja japsimakeisia, ja koska liikunta on vähän yada. Mun jalat saa tosin varmaan kohta amputoida seizassa istumisen takia, ja mun liikehdintä on vielä aika vastenmielisen näköistä verrattuna siihen miltä sen pitäis näyttää, mut hauskaa on.  Saan hyvän tekosyyn ostaa yukatan kesäksi, aaa haluun vaaleanvihreän. Oon tullu pari kertaa teeseremoniatyyppien kaa kotiin ja käväsin yhen luonakin.

Koulussa on ollu muutenkin hauskaa, sain joskus viime viikolla kaverin yhestä randomkakosesta, jonka kaa puhuin kotimatkalla. Sain siltä kirjeenkin yksi päivä, aww se on sulonen tyttö. Miks suomalaiset ei oo? Katottiin joskus bilsan tunnilla oppilaitten hiuksia jollain open supermikroskoopilla, ja oli pakko luovuttaa omakin hius yleisön painostuksesta. Sen rakenne oli jotenkin tosi erilainen kuin muitten. Katottiin kans parin kanssa jotain omilla mikroskoopeilla, ja löydettiin Sayokon kaa semmonen jännänmuotoinen sateenkaarenvärinen örkki. Plus kaikkia muitakin elukoita jotka liikku vaikka siinä lasilla ei salee ollu ”mitään”. Voisin oikeesti melkein liittyä siihen koulun tiedenörttikerhoon, jos tajuaisin vähän enempi.

Opin muutenkin bilsassa aina kaikkea yleishyödyllistä. Yksi päivä se ope selitti et jos 3 kiloa painava vauva syö kolme tupakkaa se kuolee, samoin käy jos 60 kiloa painava aikuinen syö 60 tupakkaa. Liitty vissiin paljon kasvien rakenteeseen, jota käsiteltiin. En kestä muutenkaan sitä bilsan opea. Satuin yksi tunti taas jaksaa keskittyy tuntiin vähän aikaa, niin se selitti jotain et jos se ois Inoue-sensei niin x, ja sit se sano et nyt se transformoituu ittensä ja Inoue-sensein välimuodoksi, eli Inomatsu-kuniksi. (Matsumiya-sensei tosiaan bilsan open nimi) Pitäs varmaan ottaa joku video siitä, koska se vaan huutaa koko ajan ja käyttää puheessaan kauheena ääniefektejä ja on vaan niin läppä. 

Saan enkun kielioppimonivalintakokeista yleensä täydet, sanakokeet on vähän asia erikseen koska ne sanat on aina kanjeilla. Kävin yhellä otoosanin enkuntunnilla, en taida käydä toiste koska oli sen verran awkward molemmille. Se vaan sano sen jälkeen et vähän vaikea opettaa kun oma lapsi istuu tunnilla, en tiiä mitä pitäis ajatella tosta. Vaihdoin musiikin kalligrafiaan, koska ois pitäny alkaa ostelee jotain huiluja, ja muutenkin vähän turhan vaikeeta mulle. Kalligrafia on oikeesti aika hauskaa vaikka teenkin aina eri juttuja kuin muut.  

Käytiin lauantaina syömässä okaasanin kaa pastaa (juttujen taso) ja illalla viidestään shabushabua (äiti tiiän et oot kade ja on syytäkin) Shabushabu on siis semmosta ruokaa, jossa liotetaan (rasvaisia) lihasiivuja muutama sekunti tulikuumassa liemessä, ja ne kypsyy just sopiviksi. Oli siinä kyl tofua, ja sieniä ja kaikenlaisia muitakin rehuja mut. Pääsi aika korkeelle mun ”parasta mitä oon ikinä syöny” -listalla, ja mulla on aika paljon kokemusta. Miten mää voin alkaa enää kasvissyöjäksi tän jälkeen? Alkupalaksi oli sashimia ja tofuasioita, jälkiruuaksi matchajäätelöä. Puhuttiin japania ylikorostetulla suomiakasentilla ja Atsuko opetti mulle maalaisjunttimurretta, puhun niin sujuvaa chitabenia kun tuun takasin.

Sunnuntaina oli AFS:n chapter meeting jonka piti kestää 5 tuntia, mut kestikin vaan puolitoista. Puhuttiin vaan kännykän ja tietokoneen käytöstä, ja syötiin lounaaksi konbiniobentot, meni vähän usko tohon järjestöön…  Noei oli ihan kiva nähä meidän hienoa kolmejäsenistä chapteria, kävin ranskalaisen Léanan kaa kahvilla ton jälkeen. Oisin halunnu hengata tsekkiläisen Jirinkin kaa enempi, mut se oli liikkeellä hostisänsä kaa ja asu aika kaukana siitä paikasta nii ei voi mitään. Oli muuten vähän jännä, kun menin tonne paikalle niin mun aluevalvoja ja LP oli heti silleen Saara mitä sulle on tapahtunu ku näytät niin pirteeltä, ja iloselta ja hyvältä ja kaikkee.

Maanantaina kävin Roosan kanssa Nagoyassa, koska nyt on golden week eli puolentoista viikon loma, miinus tiistai ja keskiviikko. En sit ostanu mitään mitä piti, pelkästään vaatteita jotka ei oo kauheen katu-uskottavia Suomessa – sori sponsorit. Joo kaikki hokee et tyyli muuttuu tyttömäisemmäksi Japanissa, mut jotain rajaa silti hei. Kanadalaiset vaihto-opiskelijat yritti käännyttää meitä uskoon ja kebabkauppiaat huuteli saksaksi, kannattaa olla gaijin Japanissa. Feilattiin vähän syömisten kaa, joten käytiin vaan hakee kahesti evästä 7 Elevenista (jota muuten etittiin ihan kivasti _Nagoyan_keskustasta) ja tuli huomattua ettei Lawsonista voi nostaa rahaa, pitäs varmaan käyä tsekkaa muutkin konbinit.

Käytiin karaokessa eikä osattu oikeen käyttää niitä kaukosäätimiä koska ne oli erilaiset kuin aikasemmin, vaikka molemmat oli käyny samassa paikassa eri kerroilla. Feilattiin oikeestaan kaikessa, mut onneksi Roosa on ihan mun soulmate ja Starbucksin chocolate cookie crumble frapuccino with white chocolate pudding (tai chokoreeto kukkii kuranpuru furapechiino w/ howaito chokoreeto pudingu, opitte just japania) oli vielä parempaa kuin miltä kuulostaa. Nähtiin skeittareita ja suksia kantavia tyyppejä ja aseman edessä soi Star Wars –musiikki, mikä lievitti vähän sitä tuskaa mikä aiheutu mun kämmäilystä junan ja kännykän kaa. Voiko ”ikä” –sanaa muuten taivuttaa monikossa, mietittiin tota ihan sairaan kauan, muttei keksitty miten. 

Oon huomannu selkeitä kesän merkkejä. Multa on kysytty viikon sisään kahesti oonko ottanu permanentin, ja junaan oli ilmestyny ilmastointi.