rise rise rising sun

Lukekaa myös alempi postaus ! Kävelin tuossa olikohan keskiviikkona ihan kivasti kaatosateessa, eikä sateenvarjo kauheena auttanu, kengät sai kuivua pari päivää. Kävin siis hakee mun gaijin cardin, en tietenkään muistanu sen paikan nimeä japaniksi niin sai vähän ettiä, ja joudun tekee sen hakemuksen uudestaan nyt kun muutan Taketoyoon, et se siitä vaivasta. Mut joudun nyt lähtee kotoa seitsemältä, kävellä vartin asemalle, istua junassa 20min ja kävellä puoli tuntia, et ihan jees toi koulumatkan lyhenemin 3 kilometriin.

 Japanilaista kulttuuria koulun vessassa. Mun onnellisuus oli aika mittaamaton kun löysin normaalit vessat kakoskerroksen toisesta siivestä

Perjantaina kävin tsekkaa koulun draamakerhon eli engeki bukatsun, oli aika hauskaa porukkaa ja kaikki vaan halaili mua (eka kerta kun halasin japanilaisia !) kaikki tytöt oli vaan jotain hc-animenörttejä. En kyl ymmärtäny kauheena mut toi ois jees ku just tommonen sosiaalinen, aattelin kyl käydä vielä kattelee muittenkin klubien reenejä. Bukatsun jälkeen kuudelta mun aluevalvoja tuli hakee mua koululta ja vei mut niille. Se teki hyvää ruokaa ja puhuttiin kaikesta 3 tuntia vaikka päivän teema olikin perheenvaihto. Nää ei anna mun liittyä bukatsuun mikä on ihan pakollinen jos haluaa japanilaisia kavereita, eikä meillä kyl muutenkaan oikeen synkanny ton perheen kaa tässä elämässä...

Rispektaan kyl niin mun aluevalvojaa ku se on niin hyvä tyyppi, ja tehny nii paljon mun eteen ja vastaa aina tosi nopiaa mun viesteihin. Tietty myös mun LP ja AFS yleensäottaen on toiminu mun kohalla hyvin, tosin tuli vähän awkward -fiilis kun sanottiin et pitäis ilmottaa musta jossain vaiheessa Nagoyan toimistoon. Sillä oli tosiaan kaksi perhevaihtoehtoa mulle, joista mun piti valita?! Ei siinä muuta, mut ei ollu kyse tosiaan ihan mistään pikkujutusta vaan valinnasta, joka määrittää sen millanen mun jäljellä olevasta reilusta 9 kuukaudesta tulee, mikä taas vaikuttaa mun koko loppuelämään. Deep indeed... Mut päädyin sitten yhen meidän koulun enkunopen perheeseen, mut siitä lisää sitten kun oon muuttanut.

 

Lauantaina hengasin Roosan kaa Taketoyossa, käveltiin vaan edestakaisin ja istuttiin vuodattamassa jossain *hienon ostoskeskuksen* penkillä muutama tunti ja syötiin paljon. Söin muuten pitkästä aikaa suklaata, järkytytte varmaan kun sanon et mulle tuli huono olo jo jostain 30 grammasta. Näitten suklaaleevyt on muutenkin niin ohuita ja pieniä et ne painaa vähemmän kuin tyyliin suklaapatukat Suomessa. Pikkasen jäädyin kun yksi draamaklubilainen oli töissä mäkkärin kassalla ja oli vaan silleen "moi saara osaatko lukea ruokalistaa" (miksi muuten käyn täällä tyyliin koko ajan mäkissä ku Suomessa en koskaan... mut katkarapuhamppari on hyvää, sakurateritamago ei) Taketoyo big cityssa (40 000 asukasta, muutan sinne edelleen ensi viikolla) oli muuten purikurakin mut se oli vähän Helsingin purikurashopin tasoa (jossa en oo tosin käyny) Kävin kans Roosan hosteilla, rakastuin sen ääneen ja sain siedätyshoitoa mun ikärasismiin, koska eww se on ysikutonen.

 Näkymää mun huoneen ikkunasta

Pari keikkaa Osakassa

Sunnuntaina kävin EXILEn keikalla, olin tosiaan kuullu niiltä muutaman biisin ennen sitä, mut näillä oli liput ja niin. Hiemanko oli loistava keikka, pidettiin loppuunmyydyllä Nagoya Domella. Varsinkin hitaammat biisit ja Atsushin soolot oli ihania, oli tosin vähän ernu olo kun olin ihan varma et kaikilla 44 999 muulla oli semmoset liput joita ne heilutti koko ajan, mut ostin sentään paidan näin tr00fanina. Löysin lempijäsenet ja opin jopa useamman nimen jee. En ihmettele enää niin paljon miksi ne on Japanin ykkösbändi.