golden week

Kirjotin tän postauksen joskus reilu viikko sitten, on vähän sekava joo mut en jaksa välittää. 

Käytiin Kiotossa 4.5. golden weekilla  eli semmosella lomaviikolla, lähettiin kuudelta aamulla ja oltiin perillä joskus ennen kymmentä. Matkaa tosiaan parisataa kilsaa, mut golden weekin ruuhka vähän hidasti. Ei siinä, kateltiin autossa NEWSin ja Arashin livedvd:tä, laulettiin mukana ja rankattiin jäseniä (hyi miks kuulostan joltain hc-johnny’s -fanilta tässä blogissa) Päästiin lähtee jopa viidestään kun Atsuko vähän huijasi sen softballjoukkuetta, kaikilla on aina töitä miten sattuu ja talossa on kaksi bukatsuvalkkaa, joten semisti mahdottomuus järkätä yhteistä aikaa. 

Kiyomizudera

Olin käyny Kiotossa aiemmin, joten kierrettiin lähinnä sellasia paikkoja, joita en ollu nähny. Katsastettiin Kiyomizudera- ja Kodaiji-temppelit, joku museo ja käveltiin Gionissa. 

Join tota pyhää vettä ja mulle luvattiin et elän nyt pitkään jee

Lohikaarme Kodaijin puutarhasta, oli tuolla vaan rajoitetun ajan

Pitää kuulemma tulla uudestaan syksyllä että nään Kioton ruskassa, mutta olin jo ihan fiiliksissä siitä täydellisestä vihreydestä. Sain ilmaiseksi jotain suolaista luumujuomaa, jossa oli kultahippuja seassa (?! oli muuten pahaa) mut täydellinen matchaparfee ja magurosashimidonburi (raakaa tonnikalaa ja raaka kananmuna kypsymässä riisin päällä) lounaalla vähän kompensoi.

Seuraavan päivän eli lauantain vietin bilsan open perheen kaa, niillä oli 14-, 12- ja 9-vuotiaat lapset, joista nuorin oli poika. Mun koulun opet on tosiaan kutsunu kyläilee nii visitoin niitä nyt vuorotellen. Heitin talviturkin Otogawa-joessa, vesi oli ihan sairaan kylmää mut tosi kimochii. Maisemat oli kuin jostain leffasta, harmi et kamera ei ollu samaa mieltä.

Osaan suomea mut tolla koydella pysty nakkaa ittensa veteen

Oon hengissä vaikka oli vähän extremepäivä, ajettiin sinne jokipaikkaan puolitoista tuntia yhteen suuntaan, ja siinä autossa ei ollu turvavöitä kuin etupenkillä. Koin mun ekan maanjäristyksen (kesti muutaman sekunnin ja tais olla jotain 3 magnitudia, mut ihan kun taloa oltas ravisteltu) Niillä oli iso hullu koira, leiriydyttiin joen rannalla joidenkin tosi yankii-tyyppien viereen ja taisin saada keuhkosyövän passiivisesta tupakoinnista.

Kiotoa Kiyomizuderalta kuvattuna

Mentiin sit sieltä jokipaikasta niiden kämpille, jonne jäin sit yöksikin. Katottiin joku Suomi-ohjelma, jossa oli kaikkea olennaista, kuten sauna teltassa ja suomalaisten puhe oli tietty dubattu japaniksi. Bilsan open vaimo oli käyny Suomessa viime vuonna, joten join aamukahvini Taika-mukista ja sain mustikkasuklaata jee. Sain kuulla et yks meidän koulun ope usko joulupukkiin kolmikymppiseksi, ja laitto sille aina maitoa ja keksejä… japanilaiset sydän. En valitettavasti tiiä kuka se on in person, ku en tiiä ketään naisjapaninopeja.

                                                            

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                     Tehtiin ruoaksi takoyakia, eli mustekalan lonkeroita ja rehuja taikinapallon sisällä, hyvää! (ei kait se oo enää taikinaa kypsänä?) Ekaksi siis tungettiin taikinaa noihin takoyakipannun koloihin, sit lonkeroita, lisää taikinaa ja lopuksi kaalisilppua. Sit ootettiin et ne paistu vähän ja käänneltiin kahen tikun avulla tommosiksi palloiksi. Maakin opin jopa tekee ihan asiallisen nakosia, vaikka alussa feilasin koko ajan.

Nukuin kellon ympäri vaikka menin ekana nukkuu, perheen tytöt lähti aamulla Nagoyaan kattoo jotain tanssitapahtumaa, niin me jäätiin lagaa kolmestaan sen isän ja pojan kaa. Katottiin GANTS ja aaa se oli niin siisti, haluun äkkiä nähä seuraavan osan. Oli tosi kivaa ja nyt on miljoona suunnitelmaa kesäksi niitten kaa, rakastuin niihin lapsiin ja nekin tais muhun. Varsinkin Makkun 9v oli tosi herrasmies.

Suklaatakoyakia. Jolla ei kyllä ollu muuta yhteistä takoyakin kaa kuin muoto ja samalla pannulla paistaminen, taikinakin oli eri.

Oli tosin kans ihana palata kotiin kun okaasan ja otoosan oli siellä, esim. tykkään mun perheestä ja ehti tulla jo melkein ikävä. Okaasan kävi kaupassa, juotiin kahvia otoosanin kaa (päätetään yleensä kivi-paperi-sakset -tyylillä kuka keittää) ja avauduin vaihteeksi. 

  

Liityin sit seuraavalla viikolla kyudoon, kun ei mulla oo oikeen parempaakaan tekemistä koulun jälkeen ja haluun verkostoitua paremmin (miksi mun elämä tuntuu välillä ihan Personalta--) Tosiaan japanilaista jousiammuntaa jos nimi ei sano mitään, en halunnu mitään liian urheilua tai taidehömppää nii toi oli ihan jees vaihtoehto. Eli tästä lähin maanantaisin, tiistaisin, perjantaisin sekä lauantaisin kyudoa ja keskiviikkoisin ja torstaisin sakadouta (teeseremoniaa). Oon aina kestäny hädin tuskin jotain kerran viikossa harrastuksia, joten ootan mielenkiinnolla miten noitten kaa käy. Tais olla muuten just ne bukatsut, joista sanoin Suomessa etten varmana liity… noo kiva päästä eroon ennakkoluuloista. Nyt ei oo tosin mitään bukatsuja pariin viikkoon koska koeviikko, kiva sit sen jälkeen kun ehin tottua rentoiluun.

Harjottelin toriyumia ilman jousta ja nuolta, viisi ihmistä neuvo mua vuorotellen kädestä pitäen. Kyudotyypit vaikuttaa tosi kivoilta, vaikka suurin osa onkin poikia (haittaa paljon?) ja yksi kolmosjätkä yritti puhua mulle koko ajan enkkua, eka asia mitä se sano oli ”ai amu beri beri ingurishu guddo” … Mut kyudo on vaan niin siistiä, isoimmat jouset on kaksimetrisiä, ja pakko kokeilla kaikkea muka japanilaista kun on kerta tänne asti tultu. Pääsen tuurilla ampuu oikeesti varmaan vasta kesälomalla (loma=reenit joka päivä). Aloitin kuukautta myöhemmin kuin yköset mut ehkä mää saan ne kiinni, niin päästäs ampuu samaan aikaan. Ei oo tosin ihan mun kutsumuslaji, koska en omista minkäänlaisia käsilihaksia, mut tässähän ne kehittyy…

Saman viikon lauantaina (12.5.) hengattiin kolmestaan Natsukon ja sen kaverin kanssa (lattialla minipeiton alla <3) kattoen Kimi wa Pettoa ja Zettai Kareshia. Käytiin illalla syömässä okaasanin ja otoosanin kaa kiinalaista, en oikeen tykkää siitä kiinalaisesta keittiöstä mitä nää ravintolat täälläpäin edustaa, mut gyoza on edelleen rakkaus. Puhuttiin plastiikkakirurgiasta ja ikemen-kahviloista, onkohan Nagoyassa kun voisin haluta käydä. Kun sanoin myöhemmin et haluun käyä maid cafessakin, ni noi oli vaan silleen et eiks sun pitäny käyä siel hyvännäkösten poikien kahvilassa, liikaheterous eww.

Mun uusi kirjanmerkki

Elämä on hienoa ja mulla on tosi Japanissa asuva -olo, koska hommasin vuokrauskortin Tsutayaan ja kirjastokortin Taketoyon kirjastoon.

PONPON weiweiwei PONPON wei PON wei PONPON

Kirjoitin viime viikolla postauksen koulun retkestä, mutta koska en pääse omalla koneella nettiin, enkä halua julkaista sitä ilman kuvia, niin se ilmestyy… joskus. Pahoittelen kuvattomuutta, mutta lukekaa myös alempi postaus ja kommentoikaa !

Liityin koulun teeseremoniaklubiin, koska siellä on kaikki hyvät tyypit, saan vetää paljon matchaa ja japsimakeisia, ja koska liikunta on vähän yada. Mun jalat saa tosin varmaan kohta amputoida seizassa istumisen takia, ja mun liikehdintä on vielä aika vastenmielisen näköistä verrattuna siihen miltä sen pitäis näyttää, mut hauskaa on.  Saan hyvän tekosyyn ostaa yukatan kesäksi, aaa haluun vaaleanvihreän. Oon tullu pari kertaa teeseremoniatyyppien kaa kotiin ja käväsin yhen luonakin.

Koulussa on ollu muutenkin hauskaa, sain joskus viime viikolla kaverin yhestä randomkakosesta, jonka kaa puhuin kotimatkalla. Sain siltä kirjeenkin yksi päivä, aww se on sulonen tyttö. Miks suomalaiset ei oo? Katottiin joskus bilsan tunnilla oppilaitten hiuksia jollain open supermikroskoopilla, ja oli pakko luovuttaa omakin hius yleisön painostuksesta. Sen rakenne oli jotenkin tosi erilainen kuin muitten. Katottiin kans parin kanssa jotain omilla mikroskoopeilla, ja löydettiin Sayokon kaa semmonen jännänmuotoinen sateenkaarenvärinen örkki. Plus kaikkia muitakin elukoita jotka liikku vaikka siinä lasilla ei salee ollu ”mitään”. Voisin oikeesti melkein liittyä siihen koulun tiedenörttikerhoon, jos tajuaisin vähän enempi.

Opin muutenkin bilsassa aina kaikkea yleishyödyllistä. Yksi päivä se ope selitti et jos 3 kiloa painava vauva syö kolme tupakkaa se kuolee, samoin käy jos 60 kiloa painava aikuinen syö 60 tupakkaa. Liitty vissiin paljon kasvien rakenteeseen, jota käsiteltiin. En kestä muutenkaan sitä bilsan opea. Satuin yksi tunti taas jaksaa keskittyy tuntiin vähän aikaa, niin se selitti jotain et jos se ois Inoue-sensei niin x, ja sit se sano et nyt se transformoituu ittensä ja Inoue-sensein välimuodoksi, eli Inomatsu-kuniksi. (Matsumiya-sensei tosiaan bilsan open nimi) Pitäs varmaan ottaa joku video siitä, koska se vaan huutaa koko ajan ja käyttää puheessaan kauheena ääniefektejä ja on vaan niin läppä. 

Saan enkun kielioppimonivalintakokeista yleensä täydet, sanakokeet on vähän asia erikseen koska ne sanat on aina kanjeilla. Kävin yhellä otoosanin enkuntunnilla, en taida käydä toiste koska oli sen verran awkward molemmille. Se vaan sano sen jälkeen et vähän vaikea opettaa kun oma lapsi istuu tunnilla, en tiiä mitä pitäis ajatella tosta. Vaihdoin musiikin kalligrafiaan, koska ois pitäny alkaa ostelee jotain huiluja, ja muutenkin vähän turhan vaikeeta mulle. Kalligrafia on oikeesti aika hauskaa vaikka teenkin aina eri juttuja kuin muut.  

Käytiin lauantaina syömässä okaasanin kaa pastaa (juttujen taso) ja illalla viidestään shabushabua (äiti tiiän et oot kade ja on syytäkin) Shabushabu on siis semmosta ruokaa, jossa liotetaan (rasvaisia) lihasiivuja muutama sekunti tulikuumassa liemessä, ja ne kypsyy just sopiviksi. Oli siinä kyl tofua, ja sieniä ja kaikenlaisia muitakin rehuja mut. Pääsi aika korkeelle mun ”parasta mitä oon ikinä syöny” -listalla, ja mulla on aika paljon kokemusta. Miten mää voin alkaa enää kasvissyöjäksi tän jälkeen? Alkupalaksi oli sashimia ja tofuasioita, jälkiruuaksi matchajäätelöä. Puhuttiin japania ylikorostetulla suomiakasentilla ja Atsuko opetti mulle maalaisjunttimurretta, puhun niin sujuvaa chitabenia kun tuun takasin.

Sunnuntaina oli AFS:n chapter meeting jonka piti kestää 5 tuntia, mut kestikin vaan puolitoista. Puhuttiin vaan kännykän ja tietokoneen käytöstä, ja syötiin lounaaksi konbiniobentot, meni vähän usko tohon järjestöön…  Noei oli ihan kiva nähä meidän hienoa kolmejäsenistä chapteria, kävin ranskalaisen Léanan kaa kahvilla ton jälkeen. Oisin halunnu hengata tsekkiläisen Jirinkin kaa enempi, mut se oli liikkeellä hostisänsä kaa ja asu aika kaukana siitä paikasta nii ei voi mitään. Oli muuten vähän jännä, kun menin tonne paikalle niin mun aluevalvoja ja LP oli heti silleen Saara mitä sulle on tapahtunu ku näytät niin pirteeltä, ja iloselta ja hyvältä ja kaikkee.

Maanantaina kävin Roosan kanssa Nagoyassa, koska nyt on golden week eli puolentoista viikon loma, miinus tiistai ja keskiviikko. En sit ostanu mitään mitä piti, pelkästään vaatteita jotka ei oo kauheen katu-uskottavia Suomessa – sori sponsorit. Joo kaikki hokee et tyyli muuttuu tyttömäisemmäksi Japanissa, mut jotain rajaa silti hei. Kanadalaiset vaihto-opiskelijat yritti käännyttää meitä uskoon ja kebabkauppiaat huuteli saksaksi, kannattaa olla gaijin Japanissa. Feilattiin vähän syömisten kaa, joten käytiin vaan hakee kahesti evästä 7 Elevenista (jota muuten etittiin ihan kivasti _Nagoyan_keskustasta) ja tuli huomattua ettei Lawsonista voi nostaa rahaa, pitäs varmaan käyä tsekkaa muutkin konbinit.

Käytiin karaokessa eikä osattu oikeen käyttää niitä kaukosäätimiä koska ne oli erilaiset kuin aikasemmin, vaikka molemmat oli käyny samassa paikassa eri kerroilla. Feilattiin oikeestaan kaikessa, mut onneksi Roosa on ihan mun soulmate ja Starbucksin chocolate cookie crumble frapuccino with white chocolate pudding (tai chokoreeto kukkii kuranpuru furapechiino w/ howaito chokoreeto pudingu, opitte just japania) oli vielä parempaa kuin miltä kuulostaa. Nähtiin skeittareita ja suksia kantavia tyyppejä ja aseman edessä soi Star Wars –musiikki, mikä lievitti vähän sitä tuskaa mikä aiheutu mun kämmäilystä junan ja kännykän kaa. Voiko ”ikä” –sanaa muuten taivuttaa monikossa, mietittiin tota ihan sairaan kauan, muttei keksitty miten. 

Oon huomannu selkeitä kesän merkkejä. Multa on kysytty viikon sisään kahesti oonko ottanu permanentin, ja junaan oli ilmestyny ilmastointi.

taketoyo

Oon ollut tässä uudessa perheessä kohta kaksi viikkoa, ja tosi hyvin menee. Mun uuteen perheeseen kuuluu otoosan, joka on enkunopena mun koulussa, okaasan joka on yliopiston sihteeri ja siskot Natsuko 20v ja Atsuko 24v. Vanhempi on lukion enkunopena Nagoyassa (en oo tosin kuullu sen puhuvan sanaakaan enkkua) ja nuorempi opiskelee jotain mediajuttuja yliopistossa, enemmän se kyl viettää aikaa kahdessa osa-aikatyössään.

Tää perhe on about täydellinen vastakohta edelliselle, minkä takia en varmaan saanu oikeen unta alkuun, koska elämäntyyli muuttu yhtäkkiä. (tuntuu tosi hankalalta kirjottaa suomeksi nyt) Onneksi sain Natsukolta yhden NEWSin ja kaksi Nishikido Ryon julistetta, keksittiin yksi ilta joskus kaheltatoista et laitetaan ne mun seinälle, et Nishikidon double-aura sängynpäädyssä auttais mua nukahtaa (okaasan tykkäs meidän jutuista)  Se meni vielä ofuroon ton jälkeen, ihme porukkaa kun nää ei nuku ollenkaan… Mut kannatti koska oon nukahtanu sen jälkeen aina heti. En pystyis muutenkaan elää ilman Natsukoa, se löysi mun elektronisesta sanakirjasta sen kosketusnäyttökynän (ostin sen joku kuukausi sitten) ja fiksasi mun pöytäkalenterin ku en saanu sitä enää pysyy pystyssä.

Väiteltiin joskus okaasanin kanssa pöydän määritelmästä, mikä pääty lopulta siihen ettei se tienny enää mikä on tiskipöytä japaniksi… pwn. Hengataan aina iltasin enemmän tai vähemmän viidestään olohuoneessa (Natsukon iltatyöt ja Atsuko palaa töistä älymyöhään et seura vähän vaihtelee) ja puhutaan syvällisiä ja ei-todellakaan-syvällisiä, opiskellaan, tehdään töitä, juodaan kahvia, katotaan doramoja ja nukutaan lattialla. En oo tosin vieläkään toipunu kotatsun (googlettakaa en jaksa selittää) lähdöstä enkä tottunu tohon feikkisohvaan. Okaasanin ruoka on taivaallista, en tuu kestää sitä miten pahaa suomalainen ruoka on. Autoin tekee yksi päivä gyozia eli kiinalaisia nyyttejä, kaikki erotti aika hyvin syödessä mitkä oli mun taittelemia. Mut nää lupas et syödaan niitä vähintään kerran kuussa, et masteroin ton ennen Suomeen paluuta (tänään jäljellä 9 kuukautta yhyy en haluu)  Nää muuten dissaa ja kiusaa mua 24/7 mut käsittääkseni ihan hyvällä.

Viime viikolla oli parituntiset koko koulun urheilutestit, eli toisin sanoen mun pahimpien painajaisten toteutuminen (ei kauheena auttanu et olin nukkunu edellisenä yönä 3 tuntia) Esim. eteentaivutuksessa mulla alko eka kramppaamaan oikea reisi, toisella yrityksellä vasen (en ees tienny et se on mahollista) ja kaikki opet vaan aina hoki et tosi huonoja tuloksia ja oppilaat vaan nauro mulle. Puoli koulua tietty tuijotti ja kannusti mua… Liikassa on ollu tennistä, ei olla tosin vielä pelattu oikeesti, mut vähän ankeeta harjotella Mahon kaa ku se oli viime vuoden tennisklubissa. Hokasin yksi päivä, kun okaasan kysy et eiks mun pitäs kirjottaa oma nimi mun koululta lainattuun liikkapukuun, et sen edellisen omistajan sukunimi oli Yamashita. Pikkasen revettiin tolle, oon nyt Yamapin vaimo, ehheh saara 17v -jutut (Japanissa naiset voi muuten mennä naimisiin 16-vuotiaina, shakyy) Mut kiitos ton liikkapuvun, selviän mistä vaan.

Käytiin vuokraa Natsukon kaa yksi ilta j-doramoja  ja –leffoja Handan Tsutayasta, tuli doramahyllyllä vähän semmonen fiilis et oon nähny jo kaiken hups. Himoitsin Switch wo Osutokia, mut pääteltiin Natsukon kaa et se on vähän liian vaikeeta mun tämänhetkisille japanintaidoille, Zettai Kareshi oli lainassa yhyy. Lainattiin sit vaan Orange Daysin ja Attention Pleasen ekat levyt sekä Taiyou no Utan leffaversio. Paluumatkalla salee joku yakuzamummo jahtas meidän autoa, oli vähän pelottavaa. Ei-uutuus -leffojen ja -sarjojen vuokraus maksaa muuten täällä alle euron ja niitä saa pitää viikon, vois ottaa Suomi vähän mallia. Tosin DVD:t on kaupoissa tyyliin kaksi kertaa kalliimpia.

En muuten tiedä mitä urbaanilegendoja täällä liikkuu Suomen pyöräilykulttuurista, koska multa on kysytty et pääseekö suomalaisilla pyörillä takaperin, koska niissä on jalkajarrut (suuri yhteys??) ja joku oli nähny telkkarista et Suomessa saa ottaa pyörän junaan. Olin vaan silleen et oon nähny kyl jälkimmäistä tapahtuvan, mut ei kait sitä kaikkiin juniin saa ottaa ja ehkä siitä joutuu maksaa jotain ekstraa. Toivottavasti en oo nyt jaellu kauheena väärää informaatiota.