rise rise rising sun

Lukekaa myös alempi postaus ! Kävelin tuossa olikohan keskiviikkona ihan kivasti kaatosateessa, eikä sateenvarjo kauheena auttanu, kengät sai kuivua pari päivää. Kävin siis hakee mun gaijin cardin, en tietenkään muistanu sen paikan nimeä japaniksi niin sai vähän ettiä, ja joudun tekee sen hakemuksen uudestaan nyt kun muutan Taketoyoon, et se siitä vaivasta. Mut joudun nyt lähtee kotoa seitsemältä, kävellä vartin asemalle, istua junassa 20min ja kävellä puoli tuntia, et ihan jees toi koulumatkan lyhenemin 3 kilometriin.

 Japanilaista kulttuuria koulun vessassa. Mun onnellisuus oli aika mittaamaton kun löysin normaalit vessat kakoskerroksen toisesta siivestä

Perjantaina kävin tsekkaa koulun draamakerhon eli engeki bukatsun, oli aika hauskaa porukkaa ja kaikki vaan halaili mua (eka kerta kun halasin japanilaisia !) kaikki tytöt oli vaan jotain hc-animenörttejä. En kyl ymmärtäny kauheena mut toi ois jees ku just tommonen sosiaalinen, aattelin kyl käydä vielä kattelee muittenkin klubien reenejä. Bukatsun jälkeen kuudelta mun aluevalvoja tuli hakee mua koululta ja vei mut niille. Se teki hyvää ruokaa ja puhuttiin kaikesta 3 tuntia vaikka päivän teema olikin perheenvaihto. Nää ei anna mun liittyä bukatsuun mikä on ihan pakollinen jos haluaa japanilaisia kavereita, eikä meillä kyl muutenkaan oikeen synkanny ton perheen kaa tässä elämässä...

Rispektaan kyl niin mun aluevalvojaa ku se on niin hyvä tyyppi, ja tehny nii paljon mun eteen ja vastaa aina tosi nopiaa mun viesteihin. Tietty myös mun LP ja AFS yleensäottaen on toiminu mun kohalla hyvin, tosin tuli vähän awkward -fiilis kun sanottiin et pitäis ilmottaa musta jossain vaiheessa Nagoyan toimistoon. Sillä oli tosiaan kaksi perhevaihtoehtoa mulle, joista mun piti valita?! Ei siinä muuta, mut ei ollu kyse tosiaan ihan mistään pikkujutusta vaan valinnasta, joka määrittää sen millanen mun jäljellä olevasta reilusta 9 kuukaudesta tulee, mikä taas vaikuttaa mun koko loppuelämään. Deep indeed... Mut päädyin sitten yhen meidän koulun enkunopen perheeseen, mut siitä lisää sitten kun oon muuttanut.

 

Lauantaina hengasin Roosan kaa Taketoyossa, käveltiin vaan edestakaisin ja istuttiin vuodattamassa jossain *hienon ostoskeskuksen* penkillä muutama tunti ja syötiin paljon. Söin muuten pitkästä aikaa suklaata, järkytytte varmaan kun sanon et mulle tuli huono olo jo jostain 30 grammasta. Näitten suklaaleevyt on muutenkin niin ohuita ja pieniä et ne painaa vähemmän kuin tyyliin suklaapatukat Suomessa. Pikkasen jäädyin kun yksi draamaklubilainen oli töissä mäkkärin kassalla ja oli vaan silleen "moi saara osaatko lukea ruokalistaa" (miksi muuten käyn täällä tyyliin koko ajan mäkissä ku Suomessa en koskaan... mut katkarapuhamppari on hyvää, sakurateritamago ei) Taketoyo big cityssa (40 000 asukasta, muutan sinne edelleen ensi viikolla) oli muuten purikurakin mut se oli vähän Helsingin purikurashopin tasoa (jossa en oo tosin käyny) Kävin kans Roosan hosteilla, rakastuin sen ääneen ja sain siedätyshoitoa mun ikärasismiin, koska eww se on ysikutonen.

 Näkymää mun huoneen ikkunasta

Pari keikkaa Osakassa

Sunnuntaina kävin EXILEn keikalla, olin tosiaan kuullu niiltä muutaman biisin ennen sitä, mut näillä oli liput ja niin. Hiemanko oli loistava keikka, pidettiin loppuunmyydyllä Nagoya Domella. Varsinkin hitaammat biisit ja Atsushin soolot oli ihania, oli tosin vähän ernu olo kun olin ihan varma et kaikilla 44 999 muulla oli semmoset liput joita ne heilutti koko ajan, mut ostin sentään paidan näin tr00fanina. Löysin lempijäsenet ja opin jopa useamman nimen jee. En ihmettele enää niin paljon miksi ne on Japanin ykkösbändi.

elämäni luokan 2-5 oppilaana #40 alkoi

Teen lähiaikoina toisen postauksen ja nää on kaikki jotain yli viikon vanhaa kamaa, mut sellasta ilmoitusasiaa alkuun et mulla vaihtuu perhe ensi viikolla, joten pistäkää viestiä jos haluatte mun uuden osoitteen (jota en tosin tiedä vielä itekään)

Pakollinen sakurakuva

Kävin pyöräilee joskus ennen koulun alkua monta tuntia ympäri Handaa, ja oon nyt kyl tosi iloinen etten mee pyörällä kouluun. Siinä oli vaan huonot käsijarrut ja penkki oli epämukavin ikinä, löysin itestäni kaikkia uusia jänniä lihaksia, enkä pystyny istuu antikivuliaasti pariin päivään. Penkki oli kans ihan liian matalalla eikä tuskaa korvannu se et takana luki AFS. En tajua muuten vieläkään tätä vasemmanpuoleista liikennettä enkä sitä missä pitäis pyöräillä tai ees kävellä. Poliisiautot muuten soittaa täällä j-poppia täysillä sen normiäänen sijasta.

30€ meloni, eiks noi maksa Suomessa jotain 3 euroa?

2L kokis 1,3 euroa... Jos Suomessa elintarvikkeiden hinnat menis tolleen niin ihmiset ois vähän leveempiä mut Japanissa vissiin ei

Kävin ennen koulun alkua akvaariossa näitten perhetuttujen äitin ja pojan kaa kolmestaan. Oli aika pieni paikka Hekinan -nimisessä kaupungissa, mut tosi jees kun tykkään kauheena tollasista luontoelukkajutuista ja seurakin oli kivaa. Menin sit hengaa loppuillaksi niille, aah siellä oli kotatsu eli semmonen pöytä jonka päällä on peitto ja alla lämmitys (?) ja söin tyyliin ekaa kunnon kotiruokaa täällä ollessani, vähän surullista silleen. Riisikin oli tyyliin parasta mitä oon ikimä syöny.Näin muuten tolloin telkkarissa vauvavirtahepoja, ja taisin löytää mun uuden lempieläimen.

Meduusoja

 Ihmeteltiin miksi noiden kehittyminen kestää kauemmin kuin ihmisen

 Mustekala. Jonkun pikkutytön mielestä toi oli tosi söpö ja sit se kysy et onko toi samaa mistä tehään takoyakia. Tuli jotenkin paha mieli.

Sunnuntaina päivää ennen koulun alkua mut herätettiin 10 minuuttia ennen noitten lähtöä baseballmatsiin, menin siis ite Nagoyaan shoppailee kun nää ei halunnu jättää mua yksin kotiin. Ostin kaksi hupparia kun löysin kerrankin kokoja, toinen oli tosin miesten L jee big in japan ja silleen. Nauroin vähän sen kaupan myyjälle kun erehdyin sanoo sille jotain japaniksi niin alko selittää mulle ihan kauheena, melkein tajusinkin jotain. Se yritti kans häätää mua koko ajan miestenosastolta, vähän niin kuin kuolasin kerran miesten vaatteita kunnes yksi hostin näköinen myyjä tuli selittää et hei tää on miesten vaatekauppa. Huoh kun monet japanilaiset miestenvaatteet on vielä niin adrogyyneja.

 Hämmennyin tosta niin paljon vaikka tiiän et toi ei yritä olla suomea

Vaatekauppojen palvelu on muuten aika jännää kun raotat pikkasen pukukopin ovea/verhoa niin myyjä oikeesti juoksee sun luokse... Sitä en vaan oo vielä sisäistäny miksi kengät pitää ottaa pois pukukoppiin mentäessä. Tääl ei saa kans sovittaa vaatteita jos on meikkiä tai sit pitää käyttää sellasia naamasuojajutskia, mut monissa paikoissa ei saa ollenkaan.

Kävin vaihteeksi häpäisee näitten jumalia joku päivä, tossa käsittääkseni pestään kädet ennen temppeliin menemistä

Koulukin tosiaan alkoi viime viikon maanantaina, päivä alko tosi huonosti kun mua vähän lytättiin ihmisenä, sit onnistuin kaataa keitot lattialle ja pöydälle ja vielä hukkaamaan junan kuukausikortin... Mut onneksi tää on Japani niin joku oli tuonut sen Taketoyon asemalle. En kirjoita nyt koulusta mitään koska olis liikaa selitettävää, joten teen joskus kunnon koulupostauksen, mut ihan hauskaa on ollu.

naze ga wakaran.

 Kerron nyt vähän epämääräisesti mun kuluneesta viikosta ja vähän edellisestäkin, kera asiaankuulumattomien kuvien tietenkin.

 Japanissa ihmiset nukkuu valojen vaihtumista ootellessa

Tykkään hirveesti mun aluevalvojasta, se on tosi rento ja hauska ja puhuu sujuvaa englantia, ollut Arizonassa vaihtarina. Aika luksusta tää mahollisuus oikeasti puhua jonkun kaa. Kävin sen kanssa kahvilla viime viikolla, se teki musta ekstemporee luonneanalyysin, harmi etten enää muista sitä kunnolla. Jotenkin se meni et vaikutan alkuun ujolta, haluun tarkkailla muita ihmisiä ja selvittää mitä ne ajattelee ennen kuin teen omat siirtoni, mut ensi vuoden alussa oon niin äänekäs et joudankin jo kotiin + et mussa on keittiöpsykologin vikaa. 

Neljäs vasemmalta oli mun lounas kun kävin viime viikolla yksin Nagoyassa

Sunnuntaina oli AFS:n chaptertapaaminen, näin siellä ranskalaista Léanaa ja elokuussa saapunutta tsekkiläistä Jiria, joka lähtee heinäkuussa kotiin. Sain kanssa loput mun koulupuvusta ja söin liikaa herkkuja. Ostin sunnuntaina kanssa elektronisen sanakirjan ja Haruki Murakamin Hard-Boiled Wonderlandin ja Dance Dance Dancen enkuksi, niistä riittääkin varmaan luettavaa loppuvuodeksi ku oon hidas. 

 Tommostakin söin joskus, rakastan kaikkea missä on macchaa ja melon sooda on hyvää vaikka melon cream sooda onkin parempaa

Maanantaina kävin taas koululla, sain lainaan liikkakamat ja yksi enkunope kierrätti mua vähän käytävillä ja liikkasalissa. Tykätään molemmat NEWSista jee, muutenkin se koulu vaikutti tosi kivalta, ensi viikon maanantaina alkaa sit oikeesti. Sen jälkeen mentiin syömään maman, siskon sen serkun ja tädin kaa italialaiseen. Ruoka oli itse herkullisuus ja seura viihdyttävää vaikken pysynykään aina ihan mukana jutuissa. 

Persona4 Ultimate oli niin siisti et huhhuh. Uhrasin tohon 100 jenia, hävisin kyl molemmat pelit mut hei eka kerta. Tuolla game centerissa oli vaan muutama tyyppi ja tyyliin kaikki pelasi tota

 Tiistaina kävin aamupäivällä aluevalvojan luona teellä maman ja siskon kaa, käytiin myös syömässä neljästään. Mun aluevalvoja ja sen mies omistaa jonkun wc-firman ja niillä oli ihan siisti vessa, automaattinen, musta ja alkoi soittaa jotain jazzia kun meni sisälle. Ok niitten koko kämppä oli aika hieno. Tiistaina oli vissiin kans se famous taifuuni, josta uutisoitiin Suomessakin, ite katoin vaa et aijaa ulkona tuulee ja sataa aika kovaa, taidan pysyä sisällä. Keskiviikkona kävin vaan kuvien päivämäärästä päätellen kuvaamassa sakuroita, jotka ei ees kukkinu vielä kunnolla.

 Aika imarteleva toi isojen kokojen mainos

Torstaina lähin sit junailee aikasin aamulla kohti Nagoyaa miitatakseni Emilin.  Huudettiin kyl puol tuntia puhelimessa ennen kuin löydettiin toisemme Nagoyan asemalta, mut huonomminki ois voinu mennä (niinku sillon kun etittiin Roosan kanssa toisiamme yli kaksi tuntia Taketoyosta onnistumatta siinä--) Oli kyl ihan parasta päästä puhuu pitkästä aikaa suomea, valittaa kaikesta turhasta ja käydä läpi tän maan epäkohtia. Käveltiin ympyrää parikymmentä kilsaa, säädettiin metrojen kaa sekä kateltiin autoja ja naisia. Ok en tajua autoista mitään mut Emil hoki koko ajan et toi ja toi on hienoja, ja mää yritin bongailla vitosella alkavia rekisterinumeroita ku olin kuullu mun hosttädiltä et semmoset on kalliita. Naisista sen verran et tulkaa ite katsastaa Japanin suurkaupunkien katukuva, niin havaitsette ehkä miten joka toinen nainen näyttää maksulliselta – naurettiin vaan niiden pakkelinaamoille ja hameiden pituuksille. 

Iski jotenkin vielä pahemmin ”olen idiootti ulkomaalainen Japanissa” –fiilis kun liikuttiin kahdestaan… Mut otettiin purikuraa ja käytiin karaokessa (aika persoonalliset ajanviettotavat) mut säästän teidän nyt meidän feileiltä kuvilta (joissa unohettiin kaikissa kattoo kameraan) ja videolta jossa Emil laulaa Morning Musumen Suki dana Kimi ga’ta. Oli muuten aika selkeä jako meillä karaokessa, Johnny’s vastaan Hello Project. Tai lauloin määkin jälkimmäisten mukana, oli vaan vähän ongelmia joidenkin furiganattomien biisien kaa joita en ollu kuullu ennen. Siel oli nomihoudai eli sai juoda niin paljon kuin halusi limukkaa yms. mut tuli hyödynnettyä liian vähän sen kahden tunnin aikana.