GO ! GO ! CHUNICHI ! GO GO LET'S GO !

Tänään oli tosi jees päivä. Heräsin kuudelta ja lähettiin maman, siskon ja sen ala-asteaikasen luokkakaverin ja tämän äitin kanssa ajamaan seittemältä kohti Nagoyaa kattomaan baseballia. Oltiin perillä joskus puoli kasilta ja mentiin heti seisoo Nagoya Domen eteen puoleksitoista tunniksi… metsästämään nimmareita baseballpelaajilta. Tai no mää istuin ja juttelin Koukin (se ala-astekaveri) äitin kaa, muut huusi ja vilkutti aamureeneihin tulevien pelaajien autoille. Nää on tosiaan ihan Chunichi Dragonsin (Nagoyan joukkue) hc-faneja, niil oli ennestään kaikkia yhteiskuvia pelaajien kanssa, nimmaroituja kuvia, keräilykortteja yms. krääsää esim. olohuoneessa. Et tämmöseen kulttiin oon jo sekaantunu.

 Kultin mainos "fanikaupan" edessä. 

 Fanikauppaaa. Ei ollu ihan mun ibasho (mikä toi on suomeksi? place to be kummiskin)

Matsi alko tosiaan vasta kahelta, joten lähin Koukin (ala-astekaveri) äitin Morioka-sanin kanssa kiertelee läheiseen AEON –ostoskeskukseen kun muut jäi jonottaa ilmaislippuja siihen otteluun ja kattomaan harjotuksia. Ai niin jossain vaiheessa näitten kaverit Tomoyuki, Junpei ja Kami liitty kans seuraan, kaikki about 25-vuotiaita jätkiä.

 Nagoya Dome

Kertokaa toki mullekin mitä toi lemmikkimainos meinaa

Kierreltiin tosiaan Morioka-sanin kaa pari tuntia kauppoja ja käytiin kahvilla. Se oli muuten ehkä ihanin ihminen ikinä, se ei osannu yhtään enkkua mut puhuttiin tyyliin kaikesta ja olin itekin aika yllättyny mun japanintaidoista. Puhuttiin muun muassa siitä miten Suomessa on niin paljon luontoa ja outoo ku meil voi vaan mennä mettään hakee marjoja ja sieniä yms. ilmaseksi, suomalaisten nuorten alkoholinkäytöstä, Japanin ikärajoista, viime vuoden maanjäristyksestä, mun aiemmasta Japanin matkasta, tulevaisuudensuunnitelmista. Se oli vaan sillee ettei vois ikinä päästää sen lapsia vaihtoon ja et oon sille vähän niin kuin tytär, ja et mun kaa voi käydä ihan normaaleja keskusteluja, mitä ny välillä pitää vähän selittää jotain asioita. Kysyin siltä kans joittenkin sanojen merkityseroista, esim. shiterun ja wakarun eroa (molemmat meinaa vähänniiku tietämistä) ja se oli vaan sillee, et kiva kun oppii itekin japania samalla kun miettii noita asioita. Haluun niin mennä hengaa niille joskus kun ne asuu tosi lähellä.

 Siel oli joku Okinawa-tanssirumpuesitysjutska meneillään mut se loppu just ku päästiin paikalle

Playboykoulusukat, aika perus japsimeininki

Japani ei oo muuten oikeesti heikkohermoisille shoppailijoille, koska se tavaroiden määrä ! Mama, Kouki ja Kami liitty seuraan joskus puoliltapäivin ja käytiin safkaamassa vähän tonkatsua (friteerattua porsasta tms.), muut jäi sinne doomulle. Kami on muuten ehkä hauskin ja randomein japanilainen mitä oon tavannu tähän mennessä… Se vaan huusi mulle ku aloin puhua et oon oikeesti japanilainen ku osaan niin hyvin kieltä, ja nää yritti heti parittaa sitä mulle. 

Alettiin sanoa sitä narukamisamaksi (ja naru-chaniksi ja kamisamaksi), koska se on ihan järkyttävä narsisti ja kamisama meinaa jumalaa. Se pukeutu ”tyylikkäästi”, puhu oosakabenia (asuu Osakassa mut tuli Shinkansenilla kattoo sitä matsia), sääti koko ajan hiustensa kaa ja vilautteli pinkkejä boksereitaan, sen lasien sankojen sisäosa oli pinkki tähti- ja sydänkuvioinen, sillä oli kädet täynnä sadan jenin (euron) sormuksia ja korvikset. Se yritti opettaa mulle jotain chau chau chau chaun chau chau –oosakabenjuttua, mutten ihan osannu ja se dissas kans mun kasvissyöjäksirupeamishaaveita ja oli silleen et ei se oo mahollista. Perus mies joka vihaa kasviksia, vaikkei se kyl muuten ollu miestä nähnykään. Uskalsin ruokkaillessa jopa kysyä et miten japsit jaksaa vetää riisiä kolmesti päivässä kun se ei maistu kauheena miltään, ja tää jätkä vastas että se inhoo riisiä ilman kastiketta tai currya tai jotain. Helpotti jotenkin.

 Terveellistä japanilaista ruokaa

Yhen aikoihin päästiin sit Domelle ja hengailtiin siellä aina puoli viiteen asti, peli päätty käsittääkseni 5-5. Gotta love muuten mun penkkiurheiluhistoria koska en oo oikeesti tyyliin ikinä kattonu mitään telkkarista ja jääkiekkoakin vaan kerran livenä NHL-ottelussa ja nyt baseballia Japanissa. Näin. Sit ottelun jälkeen mentiin taas Koukin äitin kaa kahestaan AEONiin, koska kaikki muut meni seisoo pariksi tunniksi stadionin eteen samoissa aikeissa kuin aamulla… onnistumatta kummallakaan kerralla, aika ihailtavaa. Teki mieli ostaa koko paikka tyhjäksi, mutta hillitsin itteni ja ostin vaan kirjepapereita ja meikkejä 100 jenin kaupasta. Nekin on varmaan hinnasta päätellen tyyliin 100% lyijyä mut en viiti tuhlata täällä omaisuuksia johonkin kosmetiikkaan ku halvallakin saa.

Joskus kasilta löydettiin jälleen toisemme ja mentiin syömään semmoselle Food Court –alueelle, jossa oli kauheena ravintoloita, vedin oomuraisua elikkä munakkaaseen käärittyä riisiä, oli hyvää. Ruoan tilattua sai mukaan semmosen pienen jutskan joka alko piippaamaan sillon kun ruoka oli valmista, niin pysty käydä hakee haluamansa ravintolan tiskiltä ja istuu silti kenen kanssa halus.

 Söin ihan puikoilla mut olin vähän epävarma ton koostumuksesta ni otin noi varalta. Join muuten Calpista, jonka olemuksesta en oo ihan varma, mut hyvää se on. Vähän niin kuin limukkaa mut ei sit kummiskaan.

Kami veti taas jotain showta ja kaikki oli tosi äänekkäitä, mamakin vaikuttaa joltain myöhäisteini-ikäiseltä mikä on musta tosin vaan positiivinen juttu. Kun Kami se sano käyttävänsä BB Creamia olin vaa silleen et et oo tosissas, mut sit se kaivo sen laukusta pakkauksen ja sano et hommaa sitä Koreasta ja alko vaan mainostaa huutaen sitä kaikille muille paikallaolijoille—Ja sen kädet! En oo ikinä koskenu mitään pehmeempää hehheh ihan tosi. Kaikki alko vaan huutaa ja kiljuu koskiessaan sen kättä kun se oli niin uskomattoman pehmeä. Sit se selitti kaikista sen kauneudenhoitorutiineista ofurossa, ja leikki pinneillään ja jollain pinkillä rusetilla mitkä se kaivo laukustaan. Se on muuten yläasteen englannin opettaja, mut sen enkku oli varmaan paljon huonompaa kun mun japani, aika perus. Ei se tosin puhunu kun pari lausetta mut kummiskin.