Jouduin sairaalaan ja palasin lentokentälle

Kävin maanantaina sairaalassa koska siskolla oli lääkärintarkastus. Kaikki yritti tyyliin nukkua joten luin Bokura ga Itaa (mangaa omg), leikin kännykällä ja noh, ajattelin. Kovasti nää kyl kyseli eroja japanilaisten ja suomalaisten sairaalojen välillä, mut koska mun sairaalakokemukset on aika vähäisiä ja näin vaan noi odotushuoneet niin oli vähän paha sanoa mitään. Naureskelin vähän sille ku en tajunnu yhtään mitään mistään teksteistä siellä, koska kanjit.

Olin tosi japanilainen kun mama anto mulle semmosen maskin etten saa mitään tautia. Kyseenalaistin siinä pääni sisällä ton japanilaisten hyvin omaksuman maskinkäyttötavan. Jos oot ite sairas ja käytät semmosta maskia, niin eikö se sama bakteria vaan liiku edestakaisin sun hengitysaukkojen edessä ja sisällä ja sit ei ikinä parane? Ja kun aika monella näyttää olevan sellaset maskit, niin ne ei sit näköjään toimi kovin hyvin. Joo oon aika asiantuntija näissä asioissa. Yritin muuten ottaa itestäni söpöjä ernukuvia maski päällä mutten oikee onnistunu nii ette nyt sit saa semmosia. Yritin kans liikutella jonkun tietokoneen näytöllä olevaa näytönsäästäjää (semmonen näytön reunoista edestakaisin sinkoileva teksti) silmien- ja ajatuksenvoimalla, mutten saa varmaan koskaan tietää onnistuko se.

Käytiin sit paluumatkalla syömässä Higashiuran AEONissa ja söin ehkä parasta ruokaa mitä oon tähän mennessä täällä syöny! Chirashia eli tommosessa kulhossa olevaa riisiä, jonka päällä oli mätiä, tonnikalaa, lohta, mustekalaa yms. Lagattiin illalla kolmestaan maman huoneessa (papa on aina töissä) ja säpsähin vähän kun opiskelin kanjeja, kun Mina laitto soimaan NEWSia koneelta (mun lempi japsipoppibändi) Laulettiin sit mukana, katottiin musavideoita ja rankattiin jäseniä. Mina on muuten ihan pimee kun se inhoo Koyamaa, mun ja maman lemppari nykysistä jäsenistä (kiinnostuksen kivivyöry tässä kohtaa tekstiä)

Maman pöytä on muuten täynnä kaikkia k-poppareitten kuvia heh, tuli mieleen kun dataan nyt tässä kun Minalla on enkuntunti menossa mun huoneessa. Sen yksityinen enkunope ei osaa muuten muodostaa yhtään kokonaista lausetta enkuksi mut ei kait sillä niin väliä. Paitsi etten kestä sillon kun se yrittää puhua mulle enkkua, koska kumpikaan ei tajua sillon toisiaan niin vastailen vaan japaniksi ja toivon et tajusin kysymyksen oikein.

 Minan viulunopettajan kotoa

Kävin tiistaiaamuna seuraamassa Minan viulutuntia sen opettajan luona, opiskelin samalla japania ja juttelin välillä sen open kaa. Se luuli et Suomessa puhutaan englantia mut se tiesi et Sibelius on Suomesta jee. Sen jälkeen lähettiin Nagoyan lentokentälle, koska en löytäny adapteria mistään ja lentokenttä nyt sattuu olee lähempänä kuin Nagoya. Tuli vähän nostalgiset fiilikset kun lennettiin sieltä puolitoista vuotta sitten takaisin Suomeen, nyt tosin on vielä se reilu 10 kuukautta aikaa paluulentoon. Näin ihan sairaan hyvännäkösen avokadohampurilaisen mainoksen, joten ei tarvinnu paljon miettiä kun multa kysyttiin missä haluan syödä.

 Todellisuus ei ihan vastannu ton mainoksen luomia fantasioita mut oli silti hyvää

Toi limejuoma oli muuten jännää koska se makuaines oli lähinnä pohjalla, ja koin valaistumisen sen suhteen et jos juo pillillä niin juo juoman alhaalta ylös ja jos normaalisti niin ylhäältä alas. Ok voihan semmosissa jäähilejuomissakin juoda mitä kerrosta haluaa mut jotenkin sisäistin ton asian kunnolla vasta nyt. Vähän niin kuin tajusin vasta viime vuonna et maapallo on oikeesti pyöreä, en tosin muista enää minkä takia. Törmättiin muuten tuolla kentällä kans mun aluevalvojaan, pikkasen säikähin kun se vaan läimäytti mua selkään huutaen mun nimeä kun ihan viattomasti valkkasin juotavaa.

Nalle Puh -teemalla jatketaan, joku random söpö tyttö

Emil tää kuva on omistettu sulle. Jos satut lukee tän nii pakko sanoo et en pysty kattoo Tanelin laukkuja enää normaalisti... ja niitä on yhtäkkiä kaikkialla

Kävin kanssa alienrekisteröitymässä Handan jossain officesysteemissä, en nyt osaa ajatella suomeksi enkä kyl enkuksi tai japaniksikaan mut ihan sama. Olin silleen et ei se nyt niin kovin kaukana voi olla mut sit siihen matkaan menikin yhteen suuntaan about 40 minuuttia kävellen, heh. Takasin tultiin kyl jostain syystä paljon nopeempaa ja sain puhuttua siskon kaa jee. Noi oli eka silleen et voit sää varmaan yksinkin käydä, mut onneksi Mina oli mukana koska en ois kyl muuten selvinny siitä ikinä. Osaan toki mm. kirjottaa perheeni nimen ja osoitteen kanjeilla.

 Jotain tommosia mahollisesti luumunkukkia bongailin

Tänään kävin sit koululla, pelotti vähän et miten osaan olla nätisti kun Mina sano eilen et mun pitäis puhua kohteliaammin ja kiinnittää huomiota varsinkin mun aisatsuihin (vähän niinkun greetings äh emmä totakaan osaa selittää) Mut kaikki opettajat joita tapasin oli tosi mukavia ja se puhuminenkin meni toivottavasti ihan semikohteliaasti ja kumartelin koko ajan. Tuli ainakin aika tervetullut olo, ne oli opetellu sanoo suomeksi huomenta ja kiitos, joku tiesi sanoa et suomi on maailman vaikein kieli ja et Suomessa on maailman paras koulujärjestelmä ja reksikin oli laittanu muumikravaatin mun takia.

Oon luokalla ninengogumi eli 2-5 eli kakosella jee. Sanoin et en tiiä vielä meenkö luokkaretkelle, ja ne kysy et tykkäänkö lasketella tai luistella kun luokkaretkellä ois tarkotus. Olin vaa silleen et en osaa oikee kumpaakaan ja ne oli ihan eeeh mitä oot suomalainen (en oo koskaan lasketellu ja vihaan luistelua yli kaiken) Ne kyseli et tykkäänkö koulusta yleensä ja mistä aineista tykkään, niin sanoin et mantsasta ja filosofiasta, ja ne oli vaan et ooo sokrates platon. Ne oli ihan ihmeissään kun sanoin et Suomessa on ilmainen kouluruoka ja et yliopistot on kans ilmaisia. Sain koulupuvun lainaan mut hametta pitää vielä ettiä, koska oon niin läski (antijapsikokoa). Ai niin koulun pihalla on palmuja!

P.S. söin tänään ruoan jälkeen patongin jossa oli kermavaahtoa ja vaniljakastiketta. eww

GO ! GO ! CHUNICHI ! GO GO LET'S GO !

Tänään oli tosi jees päivä. Heräsin kuudelta ja lähettiin maman, siskon ja sen ala-asteaikasen luokkakaverin ja tämän äitin kanssa ajamaan seittemältä kohti Nagoyaa kattomaan baseballia. Oltiin perillä joskus puoli kasilta ja mentiin heti seisoo Nagoya Domen eteen puoleksitoista tunniksi… metsästämään nimmareita baseballpelaajilta. Tai no mää istuin ja juttelin Koukin (se ala-astekaveri) äitin kaa, muut huusi ja vilkutti aamureeneihin tulevien pelaajien autoille. Nää on tosiaan ihan Chunichi Dragonsin (Nagoyan joukkue) hc-faneja, niil oli ennestään kaikkia yhteiskuvia pelaajien kanssa, nimmaroituja kuvia, keräilykortteja yms. krääsää esim. olohuoneessa. Et tämmöseen kulttiin oon jo sekaantunu.

 Kultin mainos "fanikaupan" edessä. 

 Fanikauppaaa. Ei ollu ihan mun ibasho (mikä toi on suomeksi? place to be kummiskin)

Matsi alko tosiaan vasta kahelta, joten lähin Koukin (ala-astekaveri) äitin Morioka-sanin kanssa kiertelee läheiseen AEON –ostoskeskukseen kun muut jäi jonottaa ilmaislippuja siihen otteluun ja kattomaan harjotuksia. Ai niin jossain vaiheessa näitten kaverit Tomoyuki, Junpei ja Kami liitty kans seuraan, kaikki about 25-vuotiaita jätkiä.

 Nagoya Dome

Kertokaa toki mullekin mitä toi lemmikkimainos meinaa

Kierreltiin tosiaan Morioka-sanin kaa pari tuntia kauppoja ja käytiin kahvilla. Se oli muuten ehkä ihanin ihminen ikinä, se ei osannu yhtään enkkua mut puhuttiin tyyliin kaikesta ja olin itekin aika yllättyny mun japanintaidoista. Puhuttiin muun muassa siitä miten Suomessa on niin paljon luontoa ja outoo ku meil voi vaan mennä mettään hakee marjoja ja sieniä yms. ilmaseksi, suomalaisten nuorten alkoholinkäytöstä, Japanin ikärajoista, viime vuoden maanjäristyksestä, mun aiemmasta Japanin matkasta, tulevaisuudensuunnitelmista. Se oli vaan sillee ettei vois ikinä päästää sen lapsia vaihtoon ja et oon sille vähän niin kuin tytär, ja et mun kaa voi käydä ihan normaaleja keskusteluja, mitä ny välillä pitää vähän selittää jotain asioita. Kysyin siltä kans joittenkin sanojen merkityseroista, esim. shiterun ja wakarun eroa (molemmat meinaa vähänniiku tietämistä) ja se oli vaan sillee, et kiva kun oppii itekin japania samalla kun miettii noita asioita. Haluun niin mennä hengaa niille joskus kun ne asuu tosi lähellä.

 Siel oli joku Okinawa-tanssirumpuesitysjutska meneillään mut se loppu just ku päästiin paikalle

Playboykoulusukat, aika perus japsimeininki

Japani ei oo muuten oikeesti heikkohermoisille shoppailijoille, koska se tavaroiden määrä ! Mama, Kouki ja Kami liitty seuraan joskus puoliltapäivin ja käytiin safkaamassa vähän tonkatsua (friteerattua porsasta tms.), muut jäi sinne doomulle. Kami on muuten ehkä hauskin ja randomein japanilainen mitä oon tavannu tähän mennessä… Se vaan huusi mulle ku aloin puhua et oon oikeesti japanilainen ku osaan niin hyvin kieltä, ja nää yritti heti parittaa sitä mulle. 

Alettiin sanoa sitä narukamisamaksi (ja naru-chaniksi ja kamisamaksi), koska se on ihan järkyttävä narsisti ja kamisama meinaa jumalaa. Se pukeutu ”tyylikkäästi”, puhu oosakabenia (asuu Osakassa mut tuli Shinkansenilla kattoo sitä matsia), sääti koko ajan hiustensa kaa ja vilautteli pinkkejä boksereitaan, sen lasien sankojen sisäosa oli pinkki tähti- ja sydänkuvioinen, sillä oli kädet täynnä sadan jenin (euron) sormuksia ja korvikset. Se yritti opettaa mulle jotain chau chau chau chaun chau chau –oosakabenjuttua, mutten ihan osannu ja se dissas kans mun kasvissyöjäksirupeamishaaveita ja oli silleen et ei se oo mahollista. Perus mies joka vihaa kasviksia, vaikkei se kyl muuten ollu miestä nähnykään. Uskalsin ruokkaillessa jopa kysyä et miten japsit jaksaa vetää riisiä kolmesti päivässä kun se ei maistu kauheena miltään, ja tää jätkä vastas että se inhoo riisiä ilman kastiketta tai currya tai jotain. Helpotti jotenkin.

 Terveellistä japanilaista ruokaa

Yhen aikoihin päästiin sit Domelle ja hengailtiin siellä aina puoli viiteen asti, peli päätty käsittääkseni 5-5. Gotta love muuten mun penkkiurheiluhistoria koska en oo oikeesti tyyliin ikinä kattonu mitään telkkarista ja jääkiekkoakin vaan kerran livenä NHL-ottelussa ja nyt baseballia Japanissa. Näin. Sit ottelun jälkeen mentiin taas Koukin äitin kaa kahestaan AEONiin, koska kaikki muut meni seisoo pariksi tunniksi stadionin eteen samoissa aikeissa kuin aamulla… onnistumatta kummallakaan kerralla, aika ihailtavaa. Teki mieli ostaa koko paikka tyhjäksi, mutta hillitsin itteni ja ostin vaan kirjepapereita ja meikkejä 100 jenin kaupasta. Nekin on varmaan hinnasta päätellen tyyliin 100% lyijyä mut en viiti tuhlata täällä omaisuuksia johonkin kosmetiikkaan ku halvallakin saa.

Joskus kasilta löydettiin jälleen toisemme ja mentiin syömään semmoselle Food Court –alueelle, jossa oli kauheena ravintoloita, vedin oomuraisua elikkä munakkaaseen käärittyä riisiä, oli hyvää. Ruoan tilattua sai mukaan semmosen pienen jutskan joka alko piippaamaan sillon kun ruoka oli valmista, niin pysty käydä hakee haluamansa ravintolan tiskiltä ja istuu silti kenen kanssa halus.

 Söin ihan puikoilla mut olin vähän epävarma ton koostumuksesta ni otin noi varalta. Join muuten Calpista, jonka olemuksesta en oo ihan varma, mut hyvää se on. Vähän niin kuin limukkaa mut ei sit kummiskaan.

Kami veti taas jotain showta ja kaikki oli tosi äänekkäitä, mamakin vaikuttaa joltain myöhäisteini-ikäiseltä mikä on musta tosin vaan positiivinen juttu. Kun Kami se sano käyttävänsä BB Creamia olin vaa silleen et et oo tosissas, mut sit se kaivo sen laukusta pakkauksen ja sano et hommaa sitä Koreasta ja alko vaan mainostaa huutaen sitä kaikille muille paikallaolijoille—Ja sen kädet! En oo ikinä koskenu mitään pehmeempää hehheh ihan tosi. Kaikki alko vaan huutaa ja kiljuu koskiessaan sen kättä kun se oli niin uskomattoman pehmeä. Sit se selitti kaikista sen kauneudenhoitorutiineista ofurossa, ja leikki pinneillään ja jollain pinkillä rusetilla mitkä se kaivo laukustaan. Se on muuten yläasteen englannin opettaja, mut sen enkku oli varmaan paljon huonompaa kun mun japani, aika perus. Ei se tosin puhunu kun pari lausetta mut kummiskin.

korpiklaani

Otsikko sen takia et kaikki ulkomaalaiset tuntu tietävän ton bändin Suomesta... Mut siis tosiaan oon nyt olemassa täällä Japanin maaperällä. Oli kyl suhteellisen randomit keskustelut koneessa, kanssamatkustajatkin varmaan tykkäs kun ne tais yrittää nukkua. Katoin Iho jossa elän -leffan ja nautin ilmaisesta juomatarjoilusta limun ja teen muodossa varmaan pari litran verran. Sen takia mun aineenvaihunta kävi vähän ylikierroksilla ja vaihoin paikkaa pari kertaa (=lämmitin muiden paikkoja, oon kuulemma niinku japsien lämmitetty vessa ku kävin niin kuumana) et saisin sosialisoitua jopa useamman ihmisen kaa, mut se meni loppujen lopuksi siihen et filosofoitiin ja vajotettiin Johanneksen kaa 5 tuntia putkeen ja muut heitti aina jotain väliin. 

Se 9 tuntia meni oikeestaan ihan liian nopiaa, ois saanu mun puolesta kestää vaikka kolminkertasesti. Eka päivä meni vaan lagatessa eikä tuntunu pahemmin siltä et oltais Japanissa, kelattiin vaa et ollaan vaan tyyliin jossain Animeconissa Tamperetalolla... (en oo muuten koskaan ollu missään conissa)

Nukuttiin yksi yö Naritassa hotellissa ennen kuin jakauduttiin kolmeen eri orientaatioon. Oltais haluttu pitää pyjamabileet ([mustekalan] lonkeroa ja j-poppia) suomalaisten kaa mut ei saatu mennä vastakkaisen sukupuolen kaa samaan huoneeseen yhyy. Kaikki ruoka on ollu aika kummaa ja sain ekana päivänä ihan järkyttävät vatsakivut kaikesta mitä söin. Oon aika katkera kun missasin sen takia ekan illan jälkiruoat, kiva valikoima kaikkia kakkuja ja hedelmiä. Eka aamupala japanilaiseen tyyliin oli pullaa ja ranskalaisia, nam (hyi).

Lähettiin sit torstaiaamuna joskus kaheksalta Ruutin ja Emilin kaa bussilla Okazakiin (Tokion keskustan läpi !) ja matka kesti jotain 6 tuntia. Meno oli taas vähän lentsikkatasoa eli huudettiin kun muut muka nukku. Oon nauttinu viime päivinä aika paljon siitä et suomi on mun äidinkieli, koska voi puhua _ihan_ mistä vaan eikä kukaan tajuu mitään. Nää dissaa aika massiivisesti mun puhetapaa tai junttimurretta tai mitälie... Kehäkolmosen kermaperseet ♥

Toi kuva on vähän harhaanjohtava kun nukuttiin ehkä just ton parin minuutin ajan (oon toi blondi jos joku lukija ei tunne mua in person) Pysähyttiin Shizuokassa syömään, vedin jotain sobanuudelirehujuttua. Ruoat maksettiin eka semmosen kolikkoautomaattisysteemin kautta ja saatiin numerolappua vastaan tiskiltä.

Tähtiämpärifujivuoriherutus (puhuttiin tosta tähtiampärinä koska ei haluttu et meit pidetään ihan noloina ku oltiin niin mielissään jostain Strabucksista. Varsinkin kun Emil kävi siellä ekaa kertaa)

 Emil on aika erhe (=erilainen hetero kun se tykkää japsidraamoista ja fanipoikailee jotain morning musumea)

Ollaan nyt Aichi Youth Centerissa, huomenna joskus yhden aikoihin mun hostit tulee hakee mua apua. Joudutaan käyttää täällä sellasia viehättävän myrkynvihreitä allsize (liian isoja) sisätossuja, jotka on ihan killerit portaissa ku saa koko ajan pelätä henkensä eestä. En haluu muuten kuulla enää ikinä mitään ”joo futonit on tosi mukavia” –juttuja varsinkaan semmosilta jotka ei oo ikinä nukkunu futonilla. Koska. Se oli about yhtä paksu kuin petauspatja. Ihan ookoo nukuttava jos ei halunnu koisia kylellään. Kävin eilen kans ofurossa, kaikki ulkkarit oli iha silleen iik olemme alasti ja mää vaa valitin kui vesi oli kylmää. Tänään kävin sit salaa Ruutin vuorolla (kylpyvuorot kahessa ryhmässä) ja osuttiin just sopivasti sellaseen väliin ettei kylvyssä ollu ketään niin voitiin laulaa laadukkaita suomalaisia biisejä, mut ei siitä sen enempää.

Anteeks tästä suomenkielestä ja maailman turhimmasta postauksesta, kirjotin vähän kiireessä ja oon joutunu kuuntelee stadin slangia pari päivää. Ai niin jos haluutte seurata mun kohtalotovereiden elämää japsilandiassa niin tässä on Iidan, Miilin, Nooran, Emilin ja Johanneksen blogit. 

Ajantappoa

Tein nyt tällasen ylitärkeen postauksen ku ois tuhat muuta asiaa tehtävänä... Mut sain tuossa joskus tosi olennaista tietoa koulustani, oppilaista 344 on poikia ja 279 tyttöjä, koulu on painotukseltaan academic ja anti-uskonnollinen. Ainevalikoima ei oo mikään huikein vaikka noita urheiluklubeja onkin aika  laidasta laitaan, esim. mantsa, filosofia ja sosiologia puuttuu (Persona 4:ses on sociology classroom--) Oon ilmeisesti koulun ainoa vaihtari, mikä on mun mielestä tosi jees, ei tuu puhuttua enkkua liikaa plus saan kaikkien jakamattoman huomion ehheh. Luokkaretki on tammikuussa Naganoon, maksaa jotain reilu 500e. Ei nyt mikään mun must see –kohde mut oon varmaan menossa jos luokkalaiset on tosi kivoja ja silleen. Koulupuku on ihan ookoo, ruudullinen alaosa ois toki ollu söpömpi ja toi valkonen ommel hameessa vähän hämää... 

Kouluun meen vikan kerran ens viikon torstaina, pitäis tehä vielä kolme koetta ja palauttaa pari esseetä sekä käydä tunneilla normaalisti. Oon vaan jo sen verran stressaantunut, etten lataile kauheena odotuksia koetuloksia kohtaan, varsinkin kun teen ne tälleen jakson puolivälissä jee. Jos oisin ollu vähän fiksumpi nii oisin lopettanu koulunkäynnin helmikuun alussa, lomaillu ja mahollisesti ehtiny jopa opiskella japania. Mun japaninopiskelu on ollu _hyvin_ vähäistä sen jälkeen kun neloskurssi loppu viime keväänä, et ootan mielenkiinnolla miten alku sujuu sen kielen kanssa.

Oon muuten ylittäny itteni, oon alkanu tekee jo listaa pakkailuista, vaikka lähtöön on vielä 11 päivää !! (tai 9 päivää koska meen Helsinkiin maanantaina ja ois kuitenkin tavoitteena saada pakkailut valmiiksi edellisenä iltana) Ainoo vaan et en oikee tiiä mitä pakata. Varsinkin toi kenkäpolitiikka on aika mysteeri, kouluunkin joudun kuulemma ostamaan erikseen kolmet kengät, yhdet sisällä kävelemiseen sekä ulko- ja sisäliikuntaan. Enkä ees tiiä saanko kävellä kouluun missä kengissä haluan. Japani ♥

Alla muuten kuvaa mun (oletetuista) koulukengistä. Cee disney ja silleen, mikkihiirilogot ftw. 

Vielä loppuun vähän siitä millasta mun elämä on puolentoista viikon päästä. Kaiken saamani informaation perusteella olettasin että lennetään tiistaina Helsingistä 17.25 lähtevällä lennolla suoraan Tokioon, vietetään siellä yksi yö, sieltä junalla/bussilla Nagoyaan kahdeksi yöksi ja lauantaina sit Handaan. Meillä on siis tollanen orientaatioleirisysteemi ennen kuin majoitutaan perheisiimme.